Ero sivun ”Nykyfilosofia” versioiden välillä

 

Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten [[looginen positivismi|loogiset positivistit]] liittyvät läheisesti '''[[analyyttinen filosofia|analyyttiseen]]''' suuntaukseen, kun taas [[hermeneutiikka|hermeneutikot]], [[eksistentialismi|eksistentialistit]] ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat '''[[mannermainen filosofia|mannermaiseen]]''' suuntaukseen.

 

 

Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu [[katolisuus|katolisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan.

 

{{1900-luvun filosofiset koulukunnat}}