Ero sivun ”Lavr Kornilov” versioiden välillä

'''Lavr Georgijevitš Kornilov''' ({{K-ru|Лавр Георгиевич Корнилов}}, [[30. elokuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 18. elokuuta)</small> [[1870]] [[Öskemen|Ust-Kamenogorsk]] – [[13. huhtikuuta]] [[1918]] lähellä [[Krasnodar|Jekaterinodaria]]) oli [[Venäjän keisarikunta|tsaarin Venäjän]] armeijan vanhempivenäläinen kenraali ja [[kasakka]]. Heinäkuussa 1917 hänetHänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana elokuussa 1917. Hän tekijohti [[Kornilovin kapina|epäonnistuneen vallankaappausyrityksen]]na tunnettua epäonnistunutta vallankaappausyritystä [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaista hallitusta]] vastaan syyskuussa 1917.<ref name=osm>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota| Julkaisija = Otava| Vuosi = 2004| Tekijä = Torbacke, Jarl| Suomentaja = Eskelinen, Heikki | Sivut = 122, 181, 184| Isbn=951-1-09277-4}}</ref>

Kornilov syntyi Ust-Kamenogorskissa nykyisessä [[Kazakstan]]issa. Hänen isänsä oli [[kasakka]] ja äitinsä eri tietojen mukaan joko [[Kazakit|kazakki]] tai [[Kalmukit|kalmukki]]. Sotilasuransa huipulla ollessaan Kornilov korosti avoimesti eksoottista etnistä taustaansa.<ref>Stephen Kotkin: ''Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928'', s. 184. Penguin Books 2014.</ref>

Kornilov oli voimakastahtoinen ammattiupseeri, joka osallistui everstiluutnanttinavuonna 1905 everstiluutnanttina [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sotaan]] ja toimi vuosina 1907–1911 Venäjän sotilasattaseana [[Peking]]issä. Hän komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena itävaltalaisten vangiksi [[PrzemyslPrzemyśl]]in luona maaliskuussa 1915, mutta tervehdyttyään hän pakeni seuraavana vuonna takaisin omienVenäjän puolelle ja sai komentoonsa armeijakunnan.<ref name="brit">[https://www.britannica.com/biography/Lavr-Georgiyevich-Kornilov Lavr Georgiyevich Kornilov] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 6.11.2016.</ref><ref name=osm /> Kesällä 1917 hän hurjistui, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.<ref name=osm />

Vuoden 1917 [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen Kornilov koetti estää maansa armeijan hajaantumisen. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hän oli aluksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] sotilaspiirin komentajana. Hän koetti estää Venäjän armeijan hajaantumisen. Palattuaan rintamalle hän toimi Venäjän 8. armeijan päällikkönäkomentajana kesäkuussa 1917 niin sanotun [[Kerenskin hyökkäys|Kerenskin hyökkäyksen]] yhteydessä.<ref>Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1934, palsta 1290</ref> Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Kornilovin maan armeijan ylipäälliköksi 1. elokuuta (18. heinäkuuta) 1917.<ref name="brit" /> Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.<ref name=osm />

Elo–syyskuussaSyyskuussa 1917 Kornilov yritti kaapata vallan Pietarissa, väliaikaiseltasillä hallitukselta. Hänhän uskoi väliaikaisen hallituksen vievän maan kaaokseen. Väliaikaisen hallituksen johtaja [[Aleksandr Kerenski]] julisti Kornilovin erotetuksi 9. syyskuuta (27. elokuuta), mutta joutui pyytämään apua muun muassa [[bolševikit|bolševikkien]] [[Punakaarti (Venäjä)|punakaartilta]] saadakseen sotilasvallankaappauksen torjutuksi. Kornilov ei koskaan päässyt Pietariin saakka, koska rautatietyöläiset estivät hänen joukkojensa kuljetuksen. Hän antautui 14. (1.) syyskuuta ja hänet vangittin [[Byhov]]iin.<ref name="brit" /> Bolševikit [[Lokakuun vallankumous|kaappasivat vallan]] ja syrjäyttivät itse Kerenskin marraskuun alussa 1917.

Kornilov onnistui pakenemaan arestista [[Don]]ille,<ref name="KSTSK"/> missä hän oli kasakoiden atamaanin[[atamaani]]n [[Aleksei Kaledin]]in suojeluksessa.<ref>Otavan Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1962, palsta 1360</ref> Yhdessä kenraali [[Mihail Aleksejev]]in kanssa Kornilov perusti [[Novotšerkassk]]issa vuoden 1917 lopulla [[vapaaehtoisarmeija]]na tunnetun valkoisen armeijan, joka taisteli [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]]. Kornilovista tuli kyseisen armeijan komentaja. Kun bolševikkien joukot valtasivat [[Rostov-na-Donu|Rostovin]] helmikuun lopussa 1918, Kornilov johti 4&nbsp;000 miestä käsittäneet joukkonsa etelään kolme kuukautta kestäneelle kuuluisalle ”jäämarssille” talvisen [[Kuban (alue)|Kubanin]] aron halki. Kornilov ryhtyi 10. huhtikuuta piirittämään [[Krasnodar|Jekaterinodarin]] kaupunkia, mutta sai surmansa kolme päivää myöhemmin, kun vastapuolen tykistö sai onnekkaan täysosuman hänen päämajanaan toimineeseen maalaistaloon. Valkoisten jouduttua perääntymään bolševikit kaivoivat Kornilovin ruumiin haudasta ja polttivat sen roskakasassa. Kornilovin seuraajaksi vapaaehtoisarmeijan komentajana tuli [[Anton Denikin]].<ref>Evan Mawdsley: ''The Russian Civil War''. Birlinn 2011. [https://books.google.fi/books?id=XMy8BQAAQBAJ Google Books] {{en}}</ref>