Ero sivun ”Nokkahuilu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Nokkahuilu”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 20936059 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 28. lokakuuta 2022 kello 05.57 (UTC))
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 195.237.116.145) ja palautettiin versio 20769835, jonka on tehnyt Anr: mielipiteenomaisena pois, nokkahuilun arvostus ennen ja nyt vaatisi kieltämättä paremman lähteen
Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon
Rivi 3:
 
== Historiaa ==
Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä, mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Soitinta arvostettiin sen ja se on todella ällöttäövä soitin xddn suloisen äänen vuoksi ja se nousi tärkeäksi [[renessanssi]]n ja [[barokki|barokin]] aikana. Nokkahuilulle ovat säveltäneet muiden muassa [[Antonio Vivaldi|Vivaldi]], [[Georg Friedrich Händel|Händel]], [[Georg Philipp Telemann|Telemann]] ja [[Johann Sebastian Bach|Bach]].<ref name="lahden">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.lahdenmusiikkiopisto.fi/opiskelu/soitin-ja-lauluopinnot/nokkahuilu | Nimeke = Nokkahuilu | Julkaisija = Lahden musiikkiopisto | Viitattu = 12.2.2020}}</ref> Esimerkiksi monet nykyään [[poikkihuilu]]lla soitettavat Bachin sävellykset sävellettiin alun perin nokkahuilulle, huomattavimpana kaiketi [[Brandenburg-konsertot|neljäs Brandenburg-konsertto]]. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää kuulunut orkestereihin.
 
Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Yhtenä tavoitteena oli vanhan musiikin esittäminen alkuperäisillä soittimillaan, mutta lisäksi havaittiin nokkahuilun soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen. Nykyään nokkahuilua pidetään usein lasten soittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.{{Lähde||16. toukokuuta 2015|vuosi=2015}}