Ero sivun ”Nokkahuilu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 46.163.251.169 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Varsilyönti tekemään versioon. |
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 3:
== Historiaa ==
Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä, mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Soitinta arvostettiin sen ja se on todella ällöttäövä soitin xddn suloisen äänen vuoksi ja se nousi tärkeäksi [[renessanssi]]n ja [[barokki|barokin]] aikana. Nokkahuilulle ovat säveltäneet muiden muassa [[Antonio Vivaldi|Vivaldi]], [[Georg Friedrich Händel|Händel]], [[Georg Philipp Telemann|Telemann]] ja [[Johann Sebastian Bach|Bach]].<ref name="lahden">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.lahdenmusiikkiopisto.fi/opiskelu/soitin-ja-lauluopinnot/nokkahuilu | Nimeke = Nokkahuilu | Julkaisija = Lahden musiikkiopisto | Viitattu = 12.2.2020}}</ref> Esimerkiksi monet nykyään [[poikkihuilu]]lla soitettavat Bachin sävellykset sävellettiin alun perin nokkahuilulle, huomattavimpana kaiketi [[Brandenburg-konsertot|neljäs Brandenburg-konsertto]]. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää kuulunut orkestereihin.
Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Yhtenä tavoitteena oli vanhan musiikin esittäminen alkuperäisillä soittimillaan, mutta lisäksi havaittiin nokkahuilun soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen. Nykyään nokkahuilua pidetään usein lasten soittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.{{Lähde||16. toukokuuta 2015|vuosi=2015}}
| |||