Ero sivun ”Charles Edward Stuart” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 21:
Charles matkusti [[Ranska]]an vuonna 1744 ja yritti isänsä James Stuartin kanssa Ranskan laivaston avulla palauttaa Stuartien monarkian [[Skotlanti]]in vuoden [[1745]] [[Jakobiittikapina (1745–1746)|jakobiittikapinassa]]. Britannia oli tuolloin keskittänyt joukkonsa Ranskaan [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodassa]]. Jakobiittien joukot Charlesin johdolla saavuttivat aluksi useita voittoja, kuten [[Prestonpansin taistelu|Prestonpansin taistelussa]] syyskuussa 1745 Britannian vajaamiehistä armeijaa vastaan ja Falkirk Muirin taistelussa tammikuussa 1746. Charles joukkoineen kuitenkin voitettiin [[Cullodenin taistelu|Cullodenin taistelussa]] huhtikuussa 1746. Cullodenin tappion jälkeen jakobiittiperimys menetti kannatuksensa ja poliittisen merkityksensä.
Charles palasi Ranskaan ilman [[Ludvig XV|Ludvig XV:]]<nowiki/>n lupausta sotilaalliseen tukeen. Hän yritti 1747 hakea sotilaallista tukea myös Espanjasta kuningas [[Ferdinand IV (Kastilia)|Ferdinand IV]]:ltä siinä onnistumatta. Tämän jälkeen välit Henry-veljeen ja isään huononivat ja katkesivat osittain kokonaan. Charles vietti raisua elämää Pariisissa, jossa hänet ensin pidätettiin ja sitten hänet karkotettiin Ranskasta vuonna 1748,
Vuonna 1759 suunniteltiin James Stuartin kruunaamista jopa Irlannin kuninkaaksi, Irlannin valtaamista ranskalaisten joukkojen tukemana ja lopulta koko Britannian valtausta, mutta Charles ei pystynyt kärjekkäällä idealismillaan vakuuttamaan Ranskan ulkoministeriä. Vielä vuonna 1771 Ranskan ulkoministeri Choiseul'n herttua kutsui Charlesin neuvonpitoon jakobiittien mahdollisesta maihinnoususta Englantiin, mutta tämä oli niin päihtynyt ettei kyennyt puhumaan ymmärrettävästi.
| |||