Ero sivun ”Liudennus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ei ole liudennus vaan erilliset, palataaliset konsonantit (so. nʲ ei ole sama kuin ɲ) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
[[serbian kieli|Serbiassa]] ja [[makedonian kieli|makedoniassa]] on omat kirjaimensa liudentuneille äänteille (љ ja њ). Latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä konsonantin liudennusta merkitään yleensä akuutilla aksentilla (esimerkiksi puolassa: ć, ń, ś, ź) tai [[hattu (tarke)|hatulla]] (eli [[caron]]illa eli [[háček]]illa; esimerkiksi tšekissä ja slovakissa: Ď/ď, Ň/ň, Ť/ť). [[puolan kieli|Puolassa]] konsonantit lisäksi liudentuvat i-kirjaimen edellä.
[[viron kieli|Virossa]] i-vokaali yleensä liudentaa edellisen konsonantin, mutta säännöstä on poikkeuksia, ja monesti liudennus tai sen puute muuttaa sanan merkityksen, vaikkei näy kirjoitusasussa, esimerkiksi ''tall'' voi tarkoittaa
[[Ranskan kieli|Ranskassa]] esiintyi aikaisemmin myös liudentunut l, joka kirjoitettiin '''ill''' tai sanan lopussa '''il'''. Nykyranskassa se on kuitenkin muuttunut kokonaan j-äänteeksi. Myös useissa Latinalaisen Amerikan maissa liudentunut konsonantti on muuttunut kokonaan j-äänteeksi. Espanjassa tätä kutsutaan nimellä ''ieismo'' ja sitä pidetään sosiaalisesti hyvin stigmaattisena merkkinä.
| |||