Wikipedia

Ero sivun ”Charles Edward Stuart” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kuva vaihdettu
Rivi 2:
[[Tiedosto:Lost Portrait of Charles Edward Stuart.jpg|pienoiskuva|Charles Edward Stuart, Allan Ramsayn maalaus noin 1745|245x245px]]
'''Charles Edward Stuart''' (engl. ''Bonnie Prince Charlie'') ([[31. joulukuuta]] [[1720]] Rooma – [[31. tammikuuta]] [[1788]] Rooma) oli toinen [[James Stuart]]in ja Puolan kuningas [[Juhana III Sobieski|Juhana III Sobieskin]] pojantyttären Maria Klementyna Sobieskin (1702 –1735) pojista, lisänimeltään "nuori kruununtavoittelija" (''Young Pretender''). Stuartit olivat katolisia, ja pojat syntyivät ja kasvatettiin isänsä maanpaon aikana [[Rooma]]ssa.
 
Vuodesta 1689 lähtien aina 1750-luvulle jakobiittiperimyksen eli [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II:]]<nowiki/>n [[Katolisuus|katolisten]] perijöitten palauttaminen valtaistuimelle oli tärkein poliittinen liike Britanniassa, ja jolla oli sidosryhmiä myös ulkomailla. Charles Stuartin [[Cullodenin taistelu|Cullodenissa]] 1746 kokeman tuhoisan tappion jälkeen jakobiittiperimys menetti kannatuksensa ja poliittisen merkityksensä.▼
 
Charlesin veljestä Henry Benedict Stuartista (1725–1807) tuli myöhemmin Yorkin kardinaaliherttua.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.scotshistoryonline.co.uk/charlieb.html | Nimeke = Bonnie Prince Charlie and the Jacobites | Tekijä = Hill, S | Julkaisija = Scottish History Online}}</ref> Henry astui kirkon palvelukseen 1748 ja toimi pitkään kardinaalipiispana Ostiassa ja Velletrissä Rooman esikaupungeissa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://en.wikipedia.org/wiki/Henry_Benedict_Stuart|nimeke=Wikipedia}}</ref>
Rivi 19 ⟶ 21:
Charles matkusti [[Ranska]]an vuonna 1744 ja yritti isänsä James Stuartin kanssa Ranskan laivaston avulla palauttaa Stuartien monarkian [[Skotlanti]]in vuoden [[1745]] [[Jakobiittikapina (1745–1746)|jakobiittikapinassa]]. Britannia oli tuolloin keskittänyt joukkonsa Ranskaan [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodassa]].
 
Jakobiittien joukot Charlesin johdolla saavuttivat aluksi useita voittoja, kuten [[Prestonpansin taistelu|Prestonpansin taistelussa]] syyskuussa 1745 Britannian vajaamiehistä armeijaa vastaan ja Falkirk Muirin taistelussa tammikuussa 1746. Charles joukkoineen kuitenkin voitettiin [[Cullodenin taistelu|Cullodenin taistelussa]] huhtikuussa 1746, mikä sinetöi Stuartien valtaannousun epäonnistumisen. Vielä vuonna 1759 suunniteltiin uutta ranskalaisten maihinnousuyritystä, mutta Charles ei pystynyt enää nousemaan valtaan Skotlannissa. Charles palasi takaisin Ranskaan, josta hänet karkotettiin vuonna 1748, koska Ranska oli tehnytCullodenin Yhdistyneentappion kuningaskunnanjälkeen kanssajakobiittiperimys rauhansopimuksenmenetti [[Itävallankannatuksensa perimyssota|Itävallanja perimyssodan]]poliittisen päätteeksimerkityksensä.
 
Charles palasi takaisin Ranskaan, josta hänet karkotettiin vuonna 1748, Ranskan tehtyä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa rauhansopimuksen [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodan]] päätteeksi. Vielä vuonna 1759 suunniteltiin uutta ranskalaisten maihinnousuyritystä, mutta Charles ei pystynyt enää koskaan nousemaan valtaan Skotlannissa.
 
Paavi [[Klemens XI]] oli aikanaan tunnustanut Charlesin isän James Stuartin Englannin, Skotlannin ja Irlannin oikeaksi kuninkaaksi ja antanut perheelle asunnon ja runsaan elatuksen. Charles oli omilla toimillaan ajanut Vatikaanin ja Englannin poliittiset suhteet siihen pisteeseen,
▲Vuodesta 1689 lähtien aina 1750-luvulle jakobiittiperimyksen eli [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II:]]<nowiki/>n [[Katolisuus|katolisten]] perijöitten palauttaminen valtaistuimelle oli tärkein poliittinen liike Britanniassa, ja jolla oli sidosryhmiä myös ulkomailla. Charles Stuartin [[Cullodenin taistelu|Cullodenissa]] 1746 kokeman tuhoisan tappion jälkeen jakobiittiperimys menetti kannatuksensa ja poliittisen merkityksensä.
 
Paavi [[Klemens XI]] oli aikanaan tunnustanut Charlesin isän James Stuartin Englannin, Skotlannin ja Irlannin oikeaksi kuninkaaksi ja antanut perheelle asunnon ja runsaan elatuksen. Charles oli omilla toimillaan ajanut Vatikaanin ja Englannin poliittiset suhteet siihen pisteeseen, että yli 40 vuotta myöhemmin paavi [[Klemens XIII]] ei enää isän kuoleman jälkeen vuonna 1766 tunnustanut Charlesia kuninkaaksi, Englannin kuninkaallinen vaakuna poistettiin asuinpalatsi Palazzo Mutin julkisivusta ja aiempi runsas elatus Vatikaanin rahakamarista lakkautettiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Edward_Stuart#Pretender%3A_1766%E2%80%931788|nimeke=Wikipedia}}</ref>
 
== Perhe ja suku ==
[[Tiedosto:Princess Louise of Stolberg (1752–1824).jpg|pienoiskuva|198x198px|Prinsessa Louise vonzu Stolberg-Gedern (1752–1824), noin 1772]]
Vuonna 1772 Charles meni 52-vuotiaana setänsäserkkunsa Charles Fitz-JamesinJames herttuanStuartin välittämänäehdotuksesta naimisiin tämän belgialaissyntyisen kälyn, prinsessa Louise vonzu Stolberg-Gedernin (1752–1824) kanssa. Pari asui ensin Roomassa, ja muutti myöhemmin [[Firenze]]en, jossa Charles alkoi käyttää nimeä Albanyn kreivi (''Count of d'Albany''). Näin hänen vaimonsa arvonimeksi tuli Louise, Albanyn kreivitär (''Countess of d'Albany''). Koska paavi Klemens XIII ei tunnustanutkaan pariskuntaa Englannin kuninkaaksi ja kuningattareksi eikä kruununperijääkään syntynyt, Charles alkoi juoda rankasti. Louise jätti Charlesin vuonna 1780 muuttamalla luostariin ja he saivat vaimon vaatimuksesta paavilta luvan vuonna 1784 asua erillään.
 
Charles Stuartilla oli paljon rakastajattaria, mutta vain yksi aikuiseksi saakka elänyt avioton tytär Charlotte Stuart (1753–1789) vuonna 1745 alkaneesta kahdeksan vuoden suhteesta skotlantilaisen Clementina Walkinshaw'n kanssa (1720–1802) kanssa. Charlesin isä James auttoi Clementinaa ja tämän pientä tytärtä pakenemaan Ranskassa väkivaltaista poikaansa luostariin vuonna 1760. Charlesin veli Henry maksoi Clementinan elatuksen tämän kuolemaan asti.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Edward_Stuart”