Ero sivun ”Charles Edward Stuart” versioiden välillä

Charles matkusti [[Ranska]]an vuonna 1744 ja yritti isänsä James Stuartin kanssa Ranskan laivaston avulla palauttaa Stuartien monarkian [[Skotlanti]]in vuoden [[1745]] [[Jakobiittikapina (1745–1746)|jakobiittikapinassa]]. Jakobiittien joukot Charlesin johdolla saavuttivat aluksi useita voittoja, kuten [[Prestonpansin taistelu|Prestonpansin taistelussa]] syyskuussa 1745 ja Falkirk Muirin taistelussa tammikuussa 1746. Charles joukkoineen kuitenkin voitettiin [[Cullodenin taistelu|Cullodenin taistelussa]] huhtikuussa 1746, mikä sinetöi Stuartien valtaannousun epäonnistumisen. Vielä vuonna 1759 suunniteltiin uutta ranskalaisten maihinnousuyritystä, mutta Charles ei pystynyt enää nousemaan valtaan Skotlannissa. Charles palasi takaisin Ranskaan, josta hänet karkotettiin poliittisista syistä vuonna 1748.

 

 

Paavi [[Klemens XI]] oli aikanaan tunnustanut Charlesin isän James Stuartin Englannin, Skotlannin ja Irlannin oikeaksi kuninkaaksi ja antanut perheelle asunnon ja runsaan elatuksen. Charles oli omilla toimillaan ajanut Vatikaanin ja Englannin poliittiset suhteet siihen pisteeseen, että yli 40 vuotta myöhemmin paavi [[Klemens XIII]] ei enää isän kuoleman jälkeen vuonna 1766 tunnustanut Charlesia kuninkaaksi, Englannin kuninkaallinen vaakuna poistettiin asuinpalatsi Palazzo Mutin julkisivusta ja aiempi runsas elatus Vatikaanin rahakamarista lakkautettiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Edward_Stuart#Pretender%3A_1766%E2%80%931788|nimeke=Wikipedia}}</ref>