Ero sivun ”Kadonnut elokuva” versioiden välillä

[[The Film Foundation]]in mukaan kaikista ennen vuotta 1950 tuotetuista yhdysvaltalaisista elokuvista puolet ja ennen vuotta 1929 valmistuneista elokuvista 90 prosenttia on kadonnut.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.film-foundation.org/common/11004/aboutAboutUs.cfm?clientID=11004&sid=2&ssid=5 | Nimeke = Film Preservation | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20130312021638/http://www.film-foundation.org/common/11004/aboutAboutUs.cfm?clientID=11004&sid=2&ssid=5 | arkistoitu = 12.3.2013 }}</ref> Historioitsija David Piercen tekemän tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa vuosina 1912–1929 valmistetuista 10 919 mykkäelokuvasta 1 575 (14%) on säilynyt kokonaisena alkuperäisellä [[kinofilmi|35 mm filminauhalla]] kuvattuna. 1 174 (11%) elokuvaa on säilynyt joko vierasmaalaisena julkaisuna tai erilaisella filmityypillä (28, 16 mm) kopioituna. 562 (5%) elokuvasta puuttuu osia. Loppujen mykkäelokuvien (70%) uskotaan kadonneen.<ref>Pierce 2013, s. 1</ref> Lähes kaikki 1930- ja 1940 -luvuilla nitraattifilmille valmistetut äänielokuvat ovat säilyneet.<ref>Pierce 2013, s. 5</ref>

Suomessa varhaisimmat elokuvat ovat tuhoutuneet käytännössä täysin. Ennen 1920-lukua tehdyistä elokuvista on jäljellä lähinnä valokuvia, ensi-iltailmoituksia lehdissä, käsiohjelmia, elokuvatarkastamon asiapapereita ja jälkeenpäin painettuja aikalaismuistelmia.<ref>Suomen kansallisfilmografia 1, s. 54, s.64 </ref> Ainoa ennen 1920-lukua valmistunut suomalainen elokuva, josta on säilynyt kuvamateriaalia, on vuonna 1913 valmistunut ''[[Sylvi (vuoden 1913 elokuva)|Sylvi]]''.<ref>Suomen kansallisfilmografia 1, s. 80</ref> On esitetty arvioita, että vuosien 1907–1935 kaikkiaan 115 elokuvasta täydellisenä tai lähes täydellisenä on säilynyt 50 elokuvaa (43%). Erimittaisia katkelmia on säilynyt 22 elokuvasta ja täysin tuhoutuneita on 43 (38%).<ref>Suomen kansallisfilmografia 1, s. 54</ref><ref group="huom"> Arviot esiintyvät Suomen kansallisfilmografia 1:n 2. painoksen vuonna 1997 kirjoitetussa esipuheessa samoin kuin muualla tekstissä. </ref> Myöhemmin kadonneiksi luultuja elokuvia on löytynyt.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nordicmedia.info/nmn/Finsk/98-2f.htm| Nimeke = Kadonneita suomalaisia elokuvia löytyi USA:sta| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Suomi | Julkaisu = Nordisk Medie Nyt. Toinen neljännesvuosijulkaisu 1998| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014| Kieli = | arkisto = https://web.archive.org/web/20160304222757/http://www.nordicmedia.info/nmn/Finsk/98-2f.htm| arkistoitu = 4.3.2016}}</ref>

Filmimateriaalina 1950-luvulle asti käytetty [[Nitroselluloosa|nitraattifilmi]] on ongelmallinen sen epävakauden vuoksi. Se on hyvin paloherkkää, sillä se voi syttyä jo 40 °C asteessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/d-verkko-oppaat/arkistot-yhteiskunnan-toimiva-muisti/erityisaineistojen-saeilyttaeminen/ | Nimeke = Erityisaineistojen säilyttäminen | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Arkistolaitos | Viitattu = 25.2.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20131120110947/http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/d-verkko-oppaat/arkistot-yhteiskunnan-toimiva-muisti/erityisaineistojen-saeilyttaeminen | arkistoitu = 20.11.2013 }}</ref> Tulipalot ovat tuhonneet elokuvia ainakin Ruotsin elokuva-arkiston tulipalossa 1941 ja Suomessa [[Adams Filmin tulipalo]]ssa 1959.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tekniskamuseet.se/1/1893.html | Nimeke = Fotografisk kemihistoria | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20140403045554/http://www.tekniskamuseet.se/1/1893.html | arkistoitu = 3.4.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archivewww.hs.isfi/WD8U kulttuuri/artikkeli/Teuvo+Tulion+palaneen+esikoiselokuvan+alku+ja+loppu+l%C3%B6ytyiv%C3%A4t/1135225850914| Nimeke = Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja loppu löytyivät| Tekijä = | Ajankohta = 15.3.2007| Julkaisija = Helsingin Sanomat| Viitattu = 25.2.2014| arkisto = https://archive.today/20120525234207/http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Teuvo+Tulion+palaneen+esikoiselokuvan+alku+ja+loppu+l%C3%B6ytyiv%C3%A4t/1135225850914| arkistoitu = 25.5.2012}}</ref> Nitraattifilmin hajoamiseen vaikuttaa kaksi tekijää: filmin rakenne ja säilytysolosuhteet. Hajoamisen alussa kuva haalistuu ja kuvaemulsio muuttuu ruskehtavaksi. Tämän jälkeen filmi muuttuu tahmeaksi ja hauraaksi, ja on vielä pelastettavissa. Hajoamisen edetessä kuvaemulsio pehmenee, ja sen pintaan muodostuu kaasukuplia, joista vapautuva kaasu vahingoittaa muita filmejä. Tällöin vain vähiten vaurioituneet osat voidaan pelastaa. Myöhemmin nitraattifilmi jähmettyy, ja murenee lopulta ruutimaiseksi jauheeksi.<ref name="mellon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmpreservation.org/userfiles/image/PDFs/fpg_2.pdf | Nimeke = Understanding Film and How It Decays| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 28.2.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nationalmediamuseum.org.uk/~/media/Files/NMeM/PDF/Collections/Universal/NitrateFilm.pdf | Nimeke = Nitrate Film| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 28.2.2014 }}</ref> Filmissä tapahtuvat kemialliset prosessit voivat tuhota sen jo parissakymmenessä vuodessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nfsa.gov.au/preservation/glossary/nitrate | Nimeke = Nitrate| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref>

Nitraattifilmin korvannut selluloosa-asetaattifilmi voi vaurioitua etikkasyndrooman (''vinegar syndrome'') vaikutuksesta. Ensimmäinen merkki vauriosta on etikan haju, sillä filmin muovipohja synnyttää hajotessaan [[etikkahappo]]a. Tämän jälkeen hajoamisvauhti kiihtyy. Filmipohja kutistuu, ja [[Negatiivi (kuva)|negatiivin]] reunat alkavat aaltoilla. Lopulta kuvaemulsio ja antirullautumiskerros muodostavat ilmapusseja ja pohja irtoaa. Hajoamisen alkuvaiheessa filmillä oleva materiaali voidaan kopioida uudelle filmille, mutta pitkälle edenneessä hajoamisessa vain vähiten vaurioituneet osat voidaan pelastaa.<ref name="mellon"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/ohjeita/10874 | Nimeke = Valokuvien tunnistus: Aito valokuva, fotomekaaninen vedos vai tuloste? | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen valokuvataiteen museo | Viitattu = 28.2.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20140228190759/http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/ohjeita/10874 | arkistoitu = 28.2.2014 }}</ref>