Ero sivun ”Mahmud Abbas” versioiden välillä

Abbas syntyi 1935 Safedissa (nykyisin [[Zefat|Tsfat]], [[Israel]]), Brittiläisessä Palestiinan mandaatissabrittiläisen mandaatin alueella. Israelin perustamisen jälkeen 1948 ja [[Jordania]]n ja [[Egypti]]n miehitettyä loput Palestiinasta Abbas joutui pakolaisena [[Syyria]]an, jossa hän valmistui Damaskoksen yliopistosta, ennen muuttamistaanmuuttoaan Egyptiin opiskelemaan lakia. Abbas opiskeli myös [[Moskova]]ssa, jossa hän sai tohtorinväitteli arvontohtoriksi historiassa. Hänen väitöskirjansa aihe oli [[sionismi]]n historia.<ref name =thomsongale>[https://www.highbeam.com/doc/1G2-2830800014.html Abbas, Mahmud (1935–)] {{Wayback|1=https://www.highbeam.com/doc/1G2-2830800014.html |päiväys=20160316090700 }}, Biographical Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Thomson Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 13.12.2015.</ref>

Abbas liittyi 1950-luvulla muiden palestiinalaisten politiikkaan [[Qatar]]issa, jossa hän työskenteli hallinnossa. Hän tutustui joukkoon ihmisiäihmisiin, jotka myöhemmin nousivat [[PLO]]:n avainasemiin, ja oli mukana perustamassa [[Fatah]]ia 1957. 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla Abbas seurasi PLO:n mukana [[Jordania]]an, [[Libanon]]iin ja [[Tunisia]]an. Häntä ei juuri huomioitu, mutta Abbasin sanotaan muodostaneen salaisetluoneen suhteetsuhteita vasemmistolaisten ja pasifististen juutalaisryhmien kanssa 1970- ja 1980-luvuilla. ja häntäHäntä pidetään yhtenä vuoden 1993 Oslon sopimuksen pääarkkitehdeista.<ref name =thomsongale/>

Abbasia on syytetty myös terrorismista: Muhammad Da’ud Auda, [[Münchenin verilöyly]]n 1972 pääsuunnittelija, sanoo Abbasin rahoittaneen iskun. Väitettä ei ole voitu vahvistaa todeksi. Abbas oli ensimmäinen PLO:n edustaja, joka vieraili [[Saudi-Arabia]]ssa, tammikuussa 1993 paikatenparantaakseen välejäsuhteita Saudi-Arabiaan PLO:n asetuttua [[Saddam Hussein]]in puolelle [[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]].

Alkuvuodesta 2003 sekä [[Israel]] että [[Yhdysvallat]] kieltäytyivät neuvottelemasta [[Jasser Arafat]]in kanssa, jolloin AbbasinAbbas asemasai näkyvämmän aseman PLO:n johdossa muuttui näkyvämmäksi. Yhtenä viimeisistä Fatahin perustajajäsenistä hänellä on uskottavuutta palestiinalaisten asian puolesta, kun osa johtajistosta on estynyt (kuten [[Marwan al-Barghuthi]], joka on vankilassa Israelissa tuomittuna viidestä murhasta). Abbasin maine pragmaatikkona toi hänelle arvovaltaa kansainvälisissä yhteyksissä ja osassa palestiinalaishallintoa, ja Arafat nimitti hänet pääministeriksi maaliskuussa 2003.

Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin konflikteihinvallanjakokonflikteihin Arafatin kanssa vallanjaosta. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, jos hänmikäli ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnon suhteenpalestiinalaishallinnossa. Syyskuussa 2003 hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä.

Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä [[Islamilainen jihad|Islamilaisen Jihadin]] ja [[Hamas]]in kanssa. Hänen käytännönläheinenkäytännöllinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niidenem ryhmien tavoitteiden kanssa. Aluksi hän oli vannonutvannoi olevansa käyttämättä väkivaltaa pyrkien sisällissodan estämiseenestämiseksi, ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis antamaan palestiinalaisten turvallisuusjoukkoja.

Mahmud Abbasista tuli järjestyksessä palestiinalaisten toinen presidentti, kun hän vannoi 15. tammikuuta 2005 virkavalansa. Edesmenneen Jasser Arafatin seuraajana hän astui virkaansa palestiinalaisten parlamentin erityisistunnossa. Pääministeri Ariel Sharon ilmoitti 14. tammikuuta, että Israel katkaisee kaikki suhteet vasta valittuun palestiinalaisten presidenttiin, kunnes tämä on pannut palestiinalaisten aseryhmät kuriin, ja äärijärjestöjen itsemurhaiskut loppuvat.