Ero sivun ”Venykekirjoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Laajennusta |
|||
Rivi 1:
'''Venykekirjoitus''' on [[Wolmar Schildt]]in kehittämä kirjoitusjärjestelmä. Siinä [[suomen kieli|suomen kielen]] pitkät [[vokaali]]t merkitään yhdellä vokaalilla, jonka päällä on venykemerkki (^) eli [[sirkumfleksi]].
== Perusteet ==
Schildt esitteli venykekirjoitusjärjestelmän ensimmäisen kerran 1840-luvulla. Hän puolusti uutta merkintätapaa sillä, että venykkeillä eli lyhikkeillä kirjoittaminen on nopeampaa kuin kahdella vokaalilla. Schildt piti venykekirjoitusta esteettisesti kauniimpana ja vetosi myös [[unkarin kieli|unkarin kielen]] samantapaiseen käytäntöön.
Schildt haki tukea uudelle käytännölle tanskalaisen kielentutkijan [[Rasmus Rask]]in samantapaisista ajatuksista, vaikka Raskin menetelmässä käytettiin venykkeenä merkkiä ´. Schildt piti omaa venykettään parempana, koska erottui kokonsa vuoksi selvemmin eikä sekoittunut korkomerkkiin.
Schildtin venykekirjoituksessa pitkät vokaalit ''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ja ''yy'' kirjoitetaan muodossa ''â'', ''ê'', ''î'', ''ô'', ''û'' ja ''ŷ''. Vokaalit ''ä'' ja ''ö'' Schildt suositteli kirjoitettavaksi latinan mallin mukaan ''æ'' ja ''œ'' sekä pitkinä vokaaleina ''âe'' ja ''ôe''.▼
Vakiintuneen kirjoituksen muuttamista vastustaville Schildt huomautti, että muidenkin kielten kirjoitustavat ovat muuttuneet aikojen kuluessa, kuten ruotsin vanha ''book'' muotoon ''bok''. Saman ilmiön hän nosti esiin suomen kielessäkin, koska [[Mikael Agricola]] kirjoitti aikoinaan eri tavalla kuin mitä kirjoitettiin 1800-luvulla.
▲Schildtin venykekirjoituksessa pitkät vokaalit ''aa'', ''ee'', ''ii'', ''oo'', ''uu'', ja ''yy'' kirjoitetaan muodossa ''â'', ''ê'', ''î'', ''ô'', ''û'' ja ''ŷ''. Vokaalit ''ä'' ja ''ö'' Schildt suositteli kirjoitettavaksi latinan mallin mukaan ''æ'' ja ''œ'' sekä pitkinä vokaaleina ''âe'' ja ''ôe'', koska kahden merkin kirjoittaminen kirjaimen yläpuolelle saattaisi vaikuttaa rumalta. Esimerkkikatkelmaksi hän tarjosi ''[[Isä meidän]]'' -rukousta:
: Isæ meidæn joka olet taivaisa. Pyhitettäkôen Sinun nimes. Lähestykôen Sinun valtakuntas. Tapahtukôn Sinun tahtos nîn mâssa kuin taivâssa. Anna meille tænæ-pæivænæ meidæn jokapæivæinen leipæmme. Ja anna meille meidæn syntimme antêksi, nînkuin mekin antêksi annamme meidän velvollistemme. Ja ele johdata meitæ kiusauksên. Mutta pâestæ meidæt pahasta. Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
== Historia ==
Schildt pyrki edistämään venykekirjoitusta mm. tarjoamalla [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kirjoituskilpailuun rahapalkinnon, jonka saamisen ehtona oli, että palkittu kirja on painettava venykekirjaimilla. Kilpailun voitti [[K. Kiljander]]in laatima [[J. L. Runeberg]]in ''Nadeschda''-teoksen suomennos. Teos ilmestyi venykekirjoituspainoksena [[1860]], mutta [[1881]] julkaistu toinen painos oli jo vakiintuneen kirjoitustavan mukainen.
Schildtin ohella innokkaimpia venykekirjoituksen puolustajia oli [[Erik Alexander Ingman]]. Hän julkaisi kreikkalaisen [[Anakreon]]in runosuomennoksia venykekirjoituksella painettuina.
Venykekirjoitus jäi vain lyhyeksi marginaali-ilmiöksi 1800-luvun suomen kielen kehityksessä. Syynä lienee ollut se, että suomen [[ortografia]] oli jo 1800-luvun puolivälissä sikäli vakiintunut, ettei uusi kokeilu herättänyt ajan johtavissa kielenkehittäjissä paljonkaan innostusta. Vaikka Schildt artikkelissaan ”Sananen Suomen kielen ulko-muodosta ja venytys-merkistä” kehuu, että ”jo moni sivistynyt henkilö” pitää hyvänä ”ûtta kirjotus-lâtua”, todellisuudessa venykekirjoitusta käyttivät Schildtin ohella vain harvat kirjoittajat. Schildtin ennustus, että venykekirjoitus ”kerran on oleva yleinen Suomen kielessä”, ei toteutunut.
Rivi 12 ⟶ 24:
* Hirvonen, Maija, Anna Makkonen & Anna Nybondas (toim.) 1981: ''15 vuosikymmentä: kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta''. SKS, Helsinki.
* Kilpinen, W. 1847: [[:s:Uusi kirjoitus-tapa|Uusi kirjoitus-tapa]]. – ''Suometar'' 13.7.1947.
* Kilpinen, W. 1856: [[:s:Sananen Suomen kielen ulko-muodosta ja venytys-merkistä|Sananen Suomen kielen ulko-muodosta ja venytys-merkistä]]. Teoksessa ''Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen''. 1856. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsingfors.
* Lång, Markus 1996: [http://www.elisanet.fi/mlang/opinnot/kh.html Suomen ja Viron kirjakielestä: katsaus historiaan ja kielenohjailuperiaatteisiin]. Esitelmä lehtori Laila Lehikoisen johtamassa kielenhuollon praktikumissa Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa.
==Aiheesta muualla==
* Audejev-Ojanen, Pirkko: [http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kirjastosta/verkkomakasiini/artikkelit/venyke.html Venytysmerkkilöt - Wolmar Schildtin omat kirjaimet]. Verkkomakasiini - Jyväskylän yliopiston kirjaston tiedotuslehti.
[[Luokka:Kirjoitusjärjestelmät]]
| |||