Avaa päävalikko

Muutokset

3 678 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
Ylevä
 
Kielipelit ovat vahvasti läsnä myös teoksissa ''Au juste: Conversations'' ([[1979]]) and ''Le Différend'' ([[1983]]), joissa Lyotard kehittelee postmodernia oikeudenmukaisuusteoriaa. Joidenkin mukaan mikronarratiivien ja kielipelien aiheuttama ihmisten etääntyminen ja eroaminen toisistaan romahduttaa koko etiikan. Usein ajatellaan, että yleisyys on todellisen moraalisen väitelauseen ehto: "älä varasta" on etiikan lause siinä, missä "älä varasta Antilta" ei ole. Jälkimmäinen lause on liian partikulaarinen ollakseen etiikan lause (mikä Antissa on niin erikoista?); se voi olla eettinen lause vain, jos se perustuu yleiseen lauseeseen ("älä varasta keneltäkään"). Mutta yleisyyksiä ei voida tavoittaa maailmassa, joka on kadottanut uskon metakertomuksiin, ja etiikka näyttää siten olevan mahdotonta: oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus voivat tarkoittaa jotakin vain kielipelien sisällä, ja etiikan yleisyys on työnnetty ulos ikkunasta. Lyotard väittää kuitenkin, että oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden käsitteet eivät katoa postmodernismissa. Lyotardin uuden määritelmän mukaan epäoikeudenmukaista on käyttää ja soveltaa yhden kielipelin sääntöjä toiseen. Eettinen käytös liittyy tämän epäoikeudenmukaisuuden uhkan huomioimiseen sekä asioiden kunnioittamiseen niiden partikulaarisuudessa, sen sijaan että ne suljettaisiin jonkinlaiseen abstraktiin yleiskäsitekehikkoon. Täytyy siis huomioida erilainen, ''le différend''.
 
==Ylevä==
 
Lyotard kirjoitti paljon myös estetiikasta. Huolimatta postmodernistin maineestaan hän oli suuri [[modernismi|modernistisen taiteen[[ ihailija. (Täytyy huomioida, että Lyotard näki "postmodernismin" olevan ajattelussa läpi historian piilevä taipumus, eikä kapeasti rajattu historiallinen ajanjakso.) Hän piti modernistisen korkeataiteen ja avant-garden hämmästyttävistä ja monimutkaisista teoksista, jotka hän tulkitsi osoituksiksi käsitejärjestelmiemme rajoituksista. Lyotardin mukaan modernistinen taide voi opettaa paljon niille, jotka ovat liian täynnä valistuksen itseluottamusta.
 
Hän kehitti näitä teemoja erityisesti [[ylevä]]n käsitteen suhteen. "Ylevä" on estetiikan termi, jonka myönteinen merkitys heräsi henkiin postmodernismin myötä yli vuosisadan hyljeksinnän jälkeen. Se viittaa miellyttävään levottomuuden tai pelon kokemukseen, jonka voi kokea kohdatessaan villejä ja uhkaavia näkyjä, kuten esimerkiksi valtavan jyrkän vuoren tai mustan hahmon taivasta vasten.
 
Lyotardia kiinnosti erityisesti [[Immanuel Kant]]in ''[[Arvostelukyvyn kritiikki|Arvostelukyvyn kritiikissään]]'' esittämä ylevän selitys. Teoksessaan Kant selittää tämän levottomuuden ja mielihyvän sekoituksen jakamalla ylevän kokemuksen "matemaattiseen" ja "dynaamiseen". Matemaattisessa ylevyydessä havainnon kohde iskeytyy mieleen sellaisella tavalla, ettemme pysty käsittämään sitä kokonaisuutena. Se on yksinkertaisesti mittaamattoman suuri. Se ylittää ja kaataa kumoon tavallisen tapamme nähdä se. Dynaamisessa ylevyydessä mieli kavahtaa kohdetta, joka on äärettömästi meitä vahvempi, jonka paino, voima, mittasuhteet voisivat murskata meidät ilman pienintäkään toivetta vastustamisen mahdollisuudesta. (Kant painottaa, että "aktuaalisessa" vaaratilanteessa koettu levottomuuden tai pelon tunne on hyvin erilainen kuin ylevän tunne. Ylevyys on esteettinen kokemus, ei tunne käytännön henkilökohtaisesta vaarasta.) Tämä selittää levottomuuden tunteen.
 
Mielihyvän tunne tulee taas siitä, että inhimillinen järki vakuuttuu itsestään. Matemaattinen ylevä on häiritsevä, koska mielen kyvyt, jotka tuovat visuaaliset havainnot mieleen, eivät sovi sitä vastaavaan käsitteeseen; toisin sanoen se, minkä voimme nähdä, ei voi täysin vastata sitä, minkä tiedämme olevan ulkopuolellamme. Tiedämme, että se on vuori, mutta se ei kokonaisuutena mahdu havaintoomme. Ironisesti tämä vain lietsoo tietoisuuttamme ihmisjärjen mahdista. Aistimellisuutemme on kyvytön käsittelemään sellaisia ilmiöitä, mutta järkemme pystyy käsittämään asioita äärettömyyteen asti. Dynaamisessa ylevässä fyysisen vaaran tunteen pitäisi puolestaan herättää tietoisuus siitä, ettemme ole vain fysikaalisia, materiaalisia olentoja, vaan myös moraalisia ja (Kantin termein) [[noumena|noumenaalisia]]. Ruumis saattaa tulla murskatuksi, mutta järkemme ei tarvitse tulla. Tämä kaikki selittää, miksi ylevän kokemukseen liittyy sekä mielihyvä että tuska.
 
Lyotardia kiehtoo, että juuri Kant, yksi valistuksen suurimmista filosofisista arkkitehdeistä, myöntää, ettei mieli pysty aina järjestämään maailmaa rationaalisesti. Jotkut kohteet ovat yksinkertaisesti sellaisia, ettei niitä voida tuoda siististi käsitteiden alaisuuteen. Lyotardille tämä on hyvä asia, koska "käsitteiden" kaltaiset yleistykset eivät huomioi asioiden yksityiskohtia. Ylevän kokemus on kriisi, jossa ymmärrämme, etteivät mielikuvitus ja järki vastaa toisiaan. Ylevässä me Lyotardin mukaan koemme itse eron (''le différend''), mielen jännittymisen itsensä ja käsitteellisyytensä rajoilla.
 
== Teoksia ==
87

muokkausta