Ero sivun ”Douglas DC-8” versioiden välillä

28 merkkiä lisätty ,  3 kuukautta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
1960-luvulle tultaessa suihkukoneteknologia oli kehittynyt niin nopeasti, että Finnairille oli kannattavaa aloittaa varsinainen oma Atlantin ylittävä suihkuliikenne. Kone-ehdokkaita tarkoitukseen oli kaksi, B707-300 ja DC-8, joista Finnair päätyi SAS:in esimerkkiä seuraten marraskuussa 1966 tilaamaan kaksi DC-8-62CF:ää. Myöhemmin tilattiin vielä kolmas yksilö. Koneiden hankinta mahdollisti ensi kertaa mm. välilaskuttomat Pohjois-Amerikan lennot. Ensimmäinen DC-8, OH-LFR, joka myöhemmin rekisteröitiin uudelleen OH-LFT:ksi sekaannusten välttämiseksi yhtiön Convair OH-LRF:n kanssa, saapui Suomeen 8. helmikuuta 1969, päällikkönä DC-8-ryhmäpäällikkö, projektivastuulentäjä Erkki Ehanti, perämiehinä Kyösti Karhila ja Jarl Arnkil sekä koulutettavina kapteenit Mauri Maunula ja Veikko Pekkola. Seuraavat koneet lennettiin Suomeen maaliskuussa 1969 (OH-LFS, kapteeni Ehanti, perämies Arnkil, rekisteritunnukseksi vaihtui OH-LFV sekaannusten välttämiseksi [[Sud Aviation Caravelle|Caravelle]] OH-LSF:n kanssa) ja joulukuussa 1970 (OH-LFY). OH-LFR/LFT aloitti matkustajalennot maaliskuun lopulla 1969 charter-asussa 185 matkustajapaikalla Las Palmasin reitillä, jonne nyt voitiin operoida välilaskutta. Liikenne uudella lippulaivareitilä AY101 (nyk. AY005) New Yorkiin alkoi 15. toukokuuta 1969, aluksi välilaskullisena Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta, suorana 1975 alkaen.<ref name=":0" /> Niin kutsutun MNPS-navigointilaitemäärityksen (Minimum Navigation Performance Specifications, suunnistustarkkuuden vähimmäisvaatimukset) tultua voimaan samana vuonna, OH-LFT ylitti 21. lokakuuta 1969<ref>Navigointivaatimukset Pohjois-Atlantilla, AIC A-tiedote 1969{{parempi lähde|hankalasti saatavilla oleva primaarilähde}}</ref> ensimmäisenä liikennelentokoneena Atlantin ilman suunnistajaa [[Inertiasuunnistus|inertiasuunnistuslaitteiden]] (Delco Carousel) ja lyhytaaltoradioiden avulla.<ref name=":0" /> Pakollisiksi inertiasuunnistuslaitteet tulivat Atlantilla 1977 alkaen, ja lisähuomautuksena mainittakoon, että suurimmassa osassa Atlantin ilmatilaa on edellytetty myös [[GPS|GPS-]]<nowiki/>laitteita vuodesta 2016, jolloin vanhat MNPS-määräykset poistuivat käytöstä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://ops.group/blog/did-you-know-mnps-is-over-meet-hla-the-new-north-atlantic-airspace/|nimeke=Did you know MNPS is over? Meet HLA, the new North Atlantic Airspace.|tekijä=Mark Zee 22 January, 2016 February 2nd, 2016|julkaisu=International Ops 2020 - OPSGROUP|ajankohta=2016-01-22|viitattu=2020-12-13|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> DC-8 työllisti myös Finnairin koulutusorganisaatiota: tammi-toukokuun 1969 aikana tyyppiin koulutettiin 400 teknikkoa ja 33 lentäjää.<ref>Finnair Uutiset (Finnairin henkilöstölehti), helmikuu 1969</ref>
 
OH-LFT lensi viimeisen Finnair-lentonsa marraskuussa 1981, josta se päätyi Ranskan ilmavoimien (1981-2004) ja Air Transport International-yhtiön (2005-2013)<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.airliners.net/photo/Samaritan-s-Purse/McDonnell-Douglas-DC-8-72CF/6569349|nimeke=Aviation Photo #6569349: McDonnell Douglas DC-8-72CF - Samaritan's Purse|julkaisu=Airliners.net|viitattu=2022-07-11}}</ref> kautta vuonna 2015<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.businessinsider.com/samaritans-purse-douglas-dc-8-humanitarian-aid-covid-19-photos-2020-4|nimeke=Samaritan's Purse Douglas DC-8: humanitarian aid, COVID-19, photos|tekijä=Thomas Pallini Apr 17, 2020, 8:05 Am|julkaisu=Business Insider|viitattu=2021-02-25|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> Samaritan's Purse-järjestölle, jonka lääkintäkoneena lentää edelleen rekisteritunnuksella N782SP. OH-LFV puolestaan vaihdettiin [[DC-10|DC-10:n]] tultua käyttöön 1975 Ranskasta ostettuun matkustaja-DC-8:aan OH-LFZ, ja Ranskaan päätyi myös OH-LFY kuusi vuotta myöhemmin. DC-8:lla operoitiin myös huhtikuussa 1976 Seura-lehden lukijamatka maailman ympäri, Erkki Ehannin toimiessa päällikkönä -- toinen vastaava toteutettiin 1996 DC-10:llä. DC-8:lla tehty matka oli yhtiön historian toinen: vuonna 1964 oli tehty vastaava matka Kar-Airin DC-6:lla. Kokonaan DC-8 poistui Finnairilta 1984 ja sen kokonaan omistamalta Kar-Airilta 1987 (tosin koneella lennettiin vuodet 1985-87 vain tilauslentoja, muun muassa presidentti [[Mauno Koivisto|Koiviston]] valtiovierailu Intiaan). Suomen jätti viimeisenä OH-LFZ, joka siirrettiin ensin Kar-Airille ja myytiin Yhdysvaltoihin vuonna 1987. Yhtiöt tekivät jo 1960-luvulta yhteistyötä DC-8-operoinnissa, ja valtaosa Kar-Airin DC-8-lentäjistä päätyi Finnairille. [[Spear Air|Spear Airin]] DC-8-operointi tapahtui niin ikään Finnairin eläkeläisten turvin.<ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Tolvanen, Heikki|Otsikko=Lentäjien työkaluja: DC-8|Julkaisu=Liikennelentäjä 2/2019|Ajankohta=helmikuu 2019|Julkaisija=}}</ref> Tilauslentojen osalta konetyypin suorin korvaaja oli [[Airbus A300]], joka poistui Finnairilta lopullisesti vasta vuonna 2004.
 
== Onnettomuudet ==