Ero sivun ”Samuel Richardson” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Richardson loi nykyaikaisen perheromaanin. Hän aloitti kirjanpainajana Lontoossa ja sai sekä arvostusta että varallisuutta. Hän oli jo 50-vuotias, kun hän ystävien kehotuksesta alkoi laatia mallikirjeitä ja kirjoitti kirjemuotoon opettavaisen kertomuksen, ja tämän uuden kirjallisuudenlajin edustajana hänessä näki päivänvalon lahjakkuus, josta kenelläkään ei ollut ollut aavistustakaan.<ref name=nfb>[http://runeberg.org/nfcc/0102.html Richardson, Samuel,] Nordisk familjebok 23. 1916</ref>
Kyseinen romaani, ''Pamela or virtue rewarded'' (1740–1741 suom. 1919, 1923), on kertomus kauniista ja hyveellisestä tytöstä, joka vastustaa isäntänsä viettely-yrityksiä ja josta lopulta tulee tämän vaimo. Kirja on ensimmäinen eurooppalainen opettavainen romaani, joka käsittelee alempien yhteiskuntaluokkien elämää, ja psykologisen totuutensa ja arkielämän pienten yksityiskohtien ansiosta siitä tuli menestys. Richardsonin toinen ja paras romaani ''Clarissa Harlowe'' (1748), sekin kirjemuotoinen, on proosan mestariteos. Ylvään ja puhdassydämisen Clarissan on suojattomana puolustauduttava epätoivoisesti dekadentin maailmanmiehen Lovelacen viettely-yrityksiltä, vaikka hän tätä oikeastaan rakastaa. Richardson kehittää tarinassa aidon traagisen paatoksen, eikä kirjallisuudessa ole kovin monta täydellisempää henkilökuvausta kuin Clarissa ja Lovelace.<ref name=nfb/>
Vähäpätöisempi on Richardsonin viimeinen romaani ''Sir Charles Grandison'' (1754), jossa hän pyrki esittämään mallin hyveellisestä ylimyksestä mutta sai aikaan ainoastaan abstraktin ja epäaidon tyypin, sillä ylhäisöpiirien elämäntyyli oli hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella. Richardsonin opettavaisuutta arvostelivat jo hänen aikalaisensa, ja Henry Fielding parodioi Pamelaa ''Joseph Andrewsissa''.<ref name=nfb/>
| |||