Viime vuosikymmeninä Peräpohjola on kärsinyt pahoista muuttotappioista alueen perinteisten luontoon perustuvien elinkeinojen kuihtuessa. Maakunnan teollisuus on keskittynyt Kemi–Tornion alueelle. Vaikka Peräpohjolan maaperä ja ilmasto eivät sovellu kovin hyvin maataloudelle, sillä on tärkeä asema varsinkin Ranuan, Posion, Sallan ja Tervolan kunnissa. Metsätalouden asema on myös vankka, sillä maakunta on huomattava puuntuottaja sekä paikallisille että muualla Suomessa toimiville puunjalostustehtaille.
Vaikka historiallisessa mielessä PeräpohjolaPeräpohjolan valtaosa on Pohjanmaan pohjoisin osa ja toisaalta nykyään Peräpohjola kuuluu viralliseen [[Lapin maakunta]]an, on sillä omia maisemallisia erityispiirteitä, joiden perusteella se voidaan katsoa erilliseksi kokonaisuudeksi. Sen luonto poikkeaa sekä Pohjois-Pohjanmaan että varsinaisen Lapin luonnosta paitsi lounaiskolkassa, missä olot ovat pohjoispohjalaiset sekä Kolarissa ja Sallan pohjoisosassa, missä luonto on Lapin luonnon tapaista. Peräpohjolan maisemia hallitsevat metsien peittämät vaarajonot ja niiden välissä olevat suuret suot. Vaarajonojen korkeus on 50 ja 200 metrin välillä. Tunnetuimmat vaarat ovat [[Aavasaksa]] (242 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Rovaniemellä oleva [[Ounasvaara]] (204 m). Maakunnan itä- ja luoteisosissa on tuntureita, samaten kuin pohjoisimmassa osassa [[Tornionlaakso]]a. Järvet ovat muodoltaan usein rikkonaisia ja vaarojen ympäröimiä. Järvet jakaantuvat lähinnä valtajokien mukaan joko Kemijoen tai Tornionjoen vesistöihin. Peräpohjola on osa pohjoista havumetsävyöhykettä. Maakunnan länsiosien maapinta-alasta 50–80 % on metsiä ja itäosien pinta-alasta 80 %. Metsien yleisin puu on [[mänty]]. Lehtipuuvaltaisia metsikköjä kasvaa aivan maakunnan lounaisosassa. Peräpohjolan soilla kasvaa pieniä mäntyjä, suot ovat laajoja rämeitä tai nevoja. Alueen ilmasto saa vaikutteita pohjoisesta sijainnista. Maataloudelle suotuisin ilmasto on rannikolla. Päivän pituus vaihtelee erittäin paljon vuodenaikojen mukaan, vaikkei aivan kutenyhtä Lapissakinpaljon kuin Lapissa. Osa Peräpohjolasta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, ja eteläisemmästäkin Peräpohjolasta voi nähdä keskiyön auringon, koska siellä on [[aurinkovuori]]a eli maankohoamia, joilta voi nähdä keskiyön auringon vaikka paikka on napapiirienvälissä. Peräpohjolan aurinkovuoria ovat esimerkiksi Ounasvaara ja Aavasaksa.
Läntisin osa nykyisen Lapin maakunnan tai aiemman Lapin läänin eteläosana määritellystä Peräpohjolasta ei alun perin ole kuulunut historialliseen Pohjanmaan maakuntaan vaan on alkujaan osa Ruotsin historiallista [[Länsipohjan maakunta]]a, josta muu osa vuonna 1809 jäi osaksi [[Ruotsi]]a, kun [[Suomi]] tuolloin tuli osaksi [[Venäjä]]ä ja Suomen ja Ruotsin raja vedettiin [[Tornionjoki|Tornionjokea]] pitkin. Siksi tästä Peräpohjolan läntisimmästä osasta vielä nykyäänkin käytetään myös toisinaan nimiä [[Länsipohja]] tai Länsi-Pohja.
