Ero sivun ”Eino Laakso” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Pelastettu 2 lähde(ttä) ja merkitty 1 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.8.9
Rivi 3:
 
== Varhaiset vuodet ==
[[Pispala]]n kaupunginosasta kotoisin olleen Laakson isä oli [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana toiminut ajomiehenä [[punakaarti]]ssa ja kuollut [[Raahen vankileiri]]llä toukokuussa 1918.<ref>[http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=16950 Laakso, Kaarle Anton] {{Wayback|1=http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=16950 |päiväys=20140302074107 }} Suomen sotasurmat 1914–1922. Viitattu 30.4.2014.</ref> Hänen pojistaan kaikki viisi olivat mukana [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP]]:n toiminnassa.<ref name=huuska>[http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97375-hannu-salaman-siin%C3%A4-n%C3%A4kij%C3%A4-miss%C3%A4-tekij%C3%A4-tarua-vai-totta Huuska, Veikko: "Hannu Salaman "Siinä näkijä missä tekijä" - tarua vai totta?"]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }} Uusi Suomi, 12.2.2012. Viitattu 30.4.2014.</ref> Einon lisäksi tunnetuin oli [[Arvi Laakso]], joka sodan jälkeen toimi muun muassa [[Hämeen Yhteistyö]]n päätoimittajana.
 
Ammatiltaan Laakso oli jalkinetyöläinen. Hän oli liittynyt nahka- ja kumityöväen ammattiosaston jäseneksi helmikuussa 1924. [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän keskuspoliisin]] arkistoissa Laakso esiintyy ensimmäistä kertaa syyskuussa 1929 työväen opintopiirin jäsenenä. Ensimmäinen raportti hänestä oli laadittu tammikuussa 1932, jolloin Laakson kerrottiin osallistuneen [[Suomen kommunistinen nuorisoliitto|Suomen kommunistisen nuorisoliiton]] kokoukseen. Vuosina 1934–1935 hän oli vankien hyväksi toimineen [[Punainen Apu]] -järjestön puheenjohtajana, minkä jälkeen Laakso matkusti [[Moskova]]an opiskelemaan [[Lenin-koulu]]un.<ref name=selin/> Hänet tunnettiin myös innokkaana urheilumiehenä, joka muun muassa pelasi jalkapalloa [[Tampereen Kisatoverit|Tampereen Kisatovereiden]] joukkueessa.<ref name=selin/>
Rivi 20:
Laakso ja Mäkelä avustivat tamperelaisia kommunistinuoria sabotaaseissa. [[Valpo]] arveli [[Pellervo Takatalo]]n johtaman ryhmittymän toiminnan aktivoitumisen johtuneen juuri Laakson vaikutuksesta. Merkittävimmät iskut he tekivät 29.9.1942, jolloin Tampereella ja ympäristössä kirjattiin yhden yön aikana 11 sabotaasia, muun muassa muuntoaseman ja rautatien räjäytyksiä. Iskuihin arveltiin osallistuneen 14 [[Jatkosodan vastarintaliike|vastarintaliikkeeseen]] kuulunutta työläisnuorta. Laakso onnistui välttelemään kiinnijäämistä jatkosodan päättymiseen syyskuuhun 1944 saakka. Hän tuli kuitenkin esille vasta toukokuussa 1945, kun sota Euroopassa oli päättynyt ja [[natsi-Saksa]] antautunut.<ref name=huuska/>
 
Lähimpänä paljastumista Laakso oli huhtikuussa 1944, kun poliisi pysäytti hänet Tampereella [[Viinikka|Viinikan]] kaupunginosassa yhdessä Roy Mäkelän kanssa. Virkavalta etsi [[Pirkkala]]ssa surmatun suutarin Anton Wilhelm Lehtisen murhaajaa pysäyttämällä kulkijoita tiesululla. Kun poliisipartio ryhtyi selvittämään Laakson ja Mäkelän henkilöllisyyttä, laittoi Mäkelä käden taskuun ja siellä olleella aseellaan ampui asetta ulos vetämättä taskun läpi konstaapeli Adolf Vaittisen. Poliisin tutkiman suutarin ryöstömurhan kanssa ei Laaksolla ja Mäkelällä kuitenkaan ollut mitään tekemistä.<ref name=satamo>[http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/files/5400%20uhri/$file/5400%20uhri.pdf Satamo, Vesa: "Poliisikunnan uhri isänmaalle 1939–1945"] {{Wayback|1=http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/files/5400%20uhri/$file/5400%20uhri.pdf |päiväys=20140502032356 }} s. 56–57. Poliisiammattikorkeakoulu, 2006. Viitattu 30.4.2014.</ref> Toisen version mukaan poliisit etsivät tiesululla juuri Mäkelää ja Laaksoa.<ref name=selin/>
 
Välittömästi sodan jälkeen Laakso toimi [[Punainen Valpo|Punaisen Valpon]] kuulustelijana. Hän vaikeni elämänsä loppuun saakka lähes kokonaan sekä Espanjan sisällissodan että jatkosodan aikaisesta toiminnastaan, eikä kertonut niistä esimerkiksi missään haastatteluissa. Hän ei myöskään milloinkaan puhunut ase- tai työtovereistaan nimeltä, vaan salasi heidän henkilöllisyytensä. Laakso ei halunnut edes oikoa muiden aikalaistensa muistelmia, joiden hän koki olleen virheellisiä.<ref name=huuska/>