Ero sivun ”Harmonia (musiikki)” versioiden välillä

{{lähteetön|pääosin lähteetön}}

'''Harmonia''' ([[Kreikan kieli{{k-el|kreikan]]ἁρμονία}} sanasta ἁρμονία= ’yhteen liittäminen’) on useiden yhtä aikaa soivien erikorkuisten äänien, eli [[sointu]]jen, käyttämistä [[Musiikki|musiikissa]]. HarmoniaJos [[melodia]]a pidetään ”horisontaalisena”, harmonia voidaan hahmottaa musiikin ”vertikaaliseksi” aspektiksi{{selvennä}}, jos [[melodia]]a pidetään ”horisontaalisena”{{selvennä}}. Usein harmonia syntyy [[kontrapunkti]]n ja [[polyfonia]]n seurauksena.

Länsimainen [[taidemusiikki]] noudatti johdonmukaisesti sääntöjä musiikin harmonisuudesta [[barokkimusiikki|barokista]] aina [[romantiikan musiikki|romantiikan]] aikakauden loppupuolelle asti. Näiden sääntöjen mukaan vain tiettyjen sointujen ja [[intervalli]]en käyttö oli musiikissa sallittua. Tätä harmonian perinnettä nimitetään yleisesti [[tonaalisuus|tonaalisuudeksi]].

Tonaalisessa harmoniassa, jota kutsutaan myös funktionaaliseksi harmoniaksi, soinnut suhteutetaan sävellajin perussointuun. Jännitteisyyden mukaan (levollisesta jännitteisimpään) soinnut voivat olla joko [[toonika]]- (sointuasteet I & III & VI), [[subdominantti]]- (II & IV) tai [[dominantti]]tehoisia (V & VII). Näitä sointuasteita yhdistellään usein tietyssä järjestyksessä, esimerkiksi toonika-subdominantti-dominantti, jolloin puhutaan kadenssista. Tavallisimpiin [[Kadenssi (musiikki)|kadensseihinkadenssista]]. Tavallisimpiin kadensseihin törmää lukemattomissa kappaleissa. Harmoninen tai soinnullinen ajattelu vaikuttaa useimmiten edellä mainitun aikakauden sävellysten taustalla, vaikka kyse olisi esimerkiksi vain yksiäänisestä sävellyksestä. Myös [[Popmusiikki|pop]]- ja [[rock]]musiikki on harmonisilta perusperiaatteiltansa usein tonaalista. [[romantiikan musiikki|Myöhäisromantiikan]] aikakauden (1900-luvun alkupuolelle saakka) jälkeen monet säveltäjät ovat pyrkineet luomaan musiikkiinsa uudenlaista ei-tonaalista harmoniaa musiikkiinsa.

[[Modaalisuus|Modaalinen]] harmonia on harmonian laji, jossa soinnuilla ei ole edellä mainitun kaltaista jännitteisyyttä, vaan niitä voidaan järjestellä peräkkäin hyvinkin vapaasti, kunhan soinnut ja melodia säilyttävät suhteen toisiinsa, eli melodioiden noudattelemat asteikot ovat sidoksissa harmoniaan. Modaalinen harmonia kukoisti [[Keskiaika|keskiajalla]] ja [[Renessanssin musiikki|renessanssin]] aikana länsimaisessa taidemusiikissa, ja sitä tavataan lukuisten maiden [[kansanmusiikki]]tyyleissä. Lisäksi 1900-luvulla säveltäjät etsivät uusia harmonian käsittelyn keinoja ja käyttivät sävellystensä pohjana modaalista ajattelua.

LukuisillaSellaista eriharmoniaa, sävellystavoillajoka ei ole tonaalista eikä modaalista, on tuotettu historian saatossakuluessa (esimerkiksi myöhäisrenessanssi, 1900-luvun [[dodekafonia]] ja [[serialismi]]) harmoniaa,lukuisilla jokaeri ei ole tonaalista eikä modaalistasävellystavoilla. Tällöin sointuanalyysi on hyvin vaikeaa, ja voidaan sanoa, että harmonia on [[kromaattinen (musiikki)|kromaattista]]. Kromaattisella harmonialla tarkoitetaan sitä, että länsimaisen säveljärjestelmän kaikkia 12 ääntä käytetään melko vapaasti niin, että harmoniasta on vaikea löytää varsinaisia säännönmukaisuuksia. Nykymusiikissa voi törmätä myös kappaleisiin, joissa eri harmonisia ajattelutapoja käytetään saman kappaleen sisällä.

''Harmoniaoppi'' eli ''sointuoppi'' on oppi [[sointu|soinnuista]], niiden käytöstä ja musiikin harmonisista tapahtumista.<ref name="Brodin">{{Kirjaviite | Nimike = Musiikkisanakirja | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1987 | Tekijä = Brodin, Gereon | Suomentaja = Seppo Heikinheimo; |3.p. Lukutoim. =Veijo | Sivu = | Sivut =Murtomäki | Selite = Kolmas3., uudistettuuud. painosp. | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = | Isbn = 951-1-09057-7}}</ref> Harmoniaoppi on [[musiikinteoria]]n osa, joka jakautuu [[sointuoppi]]in ja [[soinnutus]]oppiin.<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Otavan musiikkitieto | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1997 | Tekijä = Virtamo, Keijo (toim.) | Sivu = 132 | Sivut = | Selite = Uudistettu laitos; ensimmäinen laitos ilmestyi 1987 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-1-14518-5}}</ref> Se voi olla joko teoreettista tai käytännöllistä. Teoreettisen perustan harmoniaopille muodostaa näkemys [[konsonanssi]]sta ja [[dissonanssi]]sta.<ref name="Brodin" />