Ero sivun ”Nuolenpääkirjoitus” versioiden välillä

Kohdekielestä riippumatta nuolenpääkirjoituksenuolenpääkirjoituksen, translitterointiin on vakiintunut melko yhtenäinen systeemi. Nuolenpäämerkkien nimet - joita ei tule sekoittaa äänneasuun - kirjoitetaan isoin kirjaimin. Translitteraatiossa merkkien nimiä käytetään, kun merkin kontekstiin sopivaa äänneasua ja tarkkaa merkitystä ei tunneta (1); tai merkillä ilmaistaan sumerilaista logogrammia (2). Jos sanan kirjoitusasu on erikoinen, tai poikkeaa sen ääntöasusta, kirjoitetaan merkkien nimet sulkuihin lukuasun perään; yleensä vähintään yksi merkeistä edustaa foneettista komplementtia, jolla viitataan sanan ääntöasuun (3).

Usein akuuttiaksenttia käytetään alaindeksin ₂, ja gravisaksenttia alaindeksinnalaindeksin ₃ sijasta. Melko vakiintunut käytäntö kuitenkin on, että aksentteja käytetään lukuasujen- ja indeksejä merkkien nimien yhteydessä (kolme on korkeinsuurin indeksi, joka voidaan merkitä aksentein).

Determinatiivit, eli määritteet merkitään translitteraatioon yläindeksoituina - transkriptioon niitä ei merkitä, eikä niitä tekstiä luettaessa äännetä. Determinatiivien tehtävänä olinoli vähentää tarvittavien logogrammien märää. Esimerkiksi logogrammilla APIN (auran kuva), voidaan eri determinatiivein ilmaista monia aihepiiriin liittyviä asioita.