Ero sivun ”Merenpohja” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tuo uusi lähde olikin vain väärin merkitty sama lähde kuin vanha lähde, korjataan
Lea Asikainen (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Rivi 6:
[[Atlantin valtameri|Atlantin]] keskellä, [[Intian valtameri|Intian valtameressä]] ja eteläisellä [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]] sijaitsevat laajat ja lähes yhtenäiset vuoristoketjut, valtamerten [[Keskiselänne|keskiselänteet]]. Keskiselänteiden keskustassa ovat murroslaaksot, uuden basalttisen merenpohjan syntyalueet.<ref name="geographica" />
 
Maailman valtamerten pohjissa on yhteensä yli sata [[Vedenalainen kanjoni|vedenalaista kanjonia]], mannerjalustan ja mannerrinteen läpi tunkevaa kiilaa. Merten pohjat rannikolta ulpalle luokitellaan siten, että ensin on mannerjalusta, jonka alue käsittää rannikon meren syvyyden ollessa 0-200 metriä. Tällä alueella pohja on usein muodoltaan kumpuileva. Mannerjalustan alueelta löytyy öljy- ja mineraaliesiintymiä. Tämän jälkeen tulee mannerrinne, jonka alueella merenpohja syvenee nopeasti kaltevuuskulman ollessa keskimäärin 4°. Tämän jälkeen on vielä 100-1000 kilometriä leveä mannerylänkö ennen syvänmeren altaita. Syvänmeren altaat eli [[abyssaalivyöhyke]]en alueet ovat yleisimpiä alueita valtameren pohjissa. Syvänmeren altaiden syvyys on noin 3000-6000 metriä. Valtamerten keskiselänteiden korkein kohta on usein huomattavasti korkeammalla kuin merenpohja yleensä. Keskiselänteet muodostuvat basalttikivestä ja niiden keskellä on mutumalinjoja. Näiden murtumalinjojen kautta vesimassat pääsevät kulkeutumaan keskiselänteiden yli. Meriekologisessa tarkoituksessa mannerjalustan rannikkoalueesta käytetään nimitystä litoraalivyöhyke ja hieman rannikkoa kauempana olevasta mannerjalustan alueesta nimitystä sublitoraalivyöhyke. Tällä alueella aurigon valo ulottuu pohjaan asti. Meriekologisessa mielessä mannerrinnettä kutsutaan batyaalivyöhykkeeksi. Kaikkein syvimmät syvänmeren haudat muodostavat hadaalivyöhykkeen, johon luokitellaan yli 6000 metriä syvemmät alueet<ref name=myrberg>{{Kirjaviite | Tekijä = Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti | NimekeJulkaisu = Meret: maapallon siniset kasvot | Nimeke = Merten pohjan muodot | Vuosi = 2014 | Sivu = 20–24, 100-101 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Ursa | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-5985-20-7 }}</ref>
 
== Lähteet ==
Rivi 13:
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
 
{{Tynkä/Maantiede}}
 
[[Luokka:Meret]]