Ero sivun ”Woldemar von Daehn” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
wl, viitteineen, luokka |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Woldemar von Daehn syntyi saksalaisperäiseen, Venäjälle ja edelleen Suomeen asettuneeseen sotilassukuun, joka omisti [[Sippolan kartano]]n. Hän kävi [[Haminan kadettikoulu]]n ja Nikolain yleisesikunta-akatemian Pietarissa, minkä jälkeen palveli upseerina [[Kaukasia]]ssa, jossa nai ruhtinatar Nina Svjatopolsk-Mirskin. Vuonna 1873 hän pelasti Kaukasian käskynhaltijan, suuriruhtinas [[Mihail Nikolajevitš Romanov]]in (keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] veli), pillastuneilta hevosilta teloen samalla pysyvästi toisen jalkansa. Sen myötä hänen uransa kenttäupseerina päättyi, mutta ura hovin suosikkina alkoi. Von Daehn oli kuvernöörinä [[Stavropol]]issa ja vuodesta 1882 [[Viipuri]]n läänissä. Vuonna 1885 hänet nimitettiin [[Suomen senaatti]]in siviilitoimituskunnan päälliköksi. Senaatissa hän joutui jatkuvasti vastakkaiselle kannalle [[svekomania|svekomaanien]] sekä nuoruudenystävänsä [[Leo Mechelin]]in kanssa, jonka autonomiataistelua hän piti vaarallisena Venäjän ärsyttämisenä. Von Daehn samastui enemmän [[fennomania|fennomaanien]] politiikkaan, vaikkei juuri [[Suomen kieli|suomea]] taitanutkaan.<ref name="bs"/>
Helmikuussa 1889 von Daehn nimitettiin ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin. Esimiehensä [[Casimir Ehrnrooth (kenraali)|Casimir Ehrnroothin]] sairastaessa hän joutui varmentamaan vuoden 1890 [[postimanifesti]]n, mikä herätti paheksuntaa kotimaassa. Ehrnroothin erottua von Daehnista tuli ministerivaltiosihteeri seuraavana vuonna. Hän toimi samanaikaisesti myös [[Helsingin yliopisto|yliopiston]] vt. kanslerina. Von Daehnia on pidetty viimeisenä Suomen ministerivaltiosihteereistä, joka kykeni luomaan henkilökohtaisen luottamussuhteen keisariin ohi kansallismielisten venäläisten ministerien, ja sai siten viivytettyä Suomeen kohdistetun venäläistämispolitiikan alkua. Hän onnistui vielä 1894 hankkimaan uudelta hallitsijalta [[Nikolai II|Nikolai II:lta]] kaavanmukaisen Suomen [[Hallitsijanvakuutus|hallitsijanvakuutuksen]] pyytämällä audienssia jo edellisen keisarin kuolinpäivänä. Aavistaessaan Suomen asioiden hankaloituvan hän jätti useita eronpyyntöjä, joihin keisari lopulta suostui 11. kesäkuuta 1898. Hänet vapautettiin myös armeijasta [[jalkaväenkenraali]]ksi ylennettynä. Vain kaksi kuukautta myöhemmin nimitettiin [[Nikolai Bobrikov]] Suomen kenraalikuvernööriksi. Von Daehn myi Sippolan kartanon ja muutti ulkomaille. Hän kuoli vuonna 1900 [[Rooma|Roomassa]], jossa kuolivat vuosia myöhemmin myös hänen viimeiset poikansa (kaksi ehti kaatua Venäjän-Japanin sodassa)
Von Daehn oli aatelissäädyssä edustaja [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|valtiopäivillä]] [[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]].<ref name="hy">{{Kirjaviite| Nimeke = Helsingin yliopisto : opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 1, A - K / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer.| Vuosi = 1925 | Julkaisija = Tuntematon | Sivu = 161 | Selite = Woldemar Carl von Daehn| www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2232164?page=161 | www-teksti = Kansalliskirjasto| Viitattu = 13.04.2021}}</ref>
| |||