|
Sumerin kieli on agglutinoiva kieli. Se sisältää monia sijamuotoja, kuten [[nominatiivi]], [[absolutiivi]], [[ergatiivi]], [[genetiivi]], [[datiivi]], [[lokatiivi]], [[komitatiivi]], [[ekvatiivi]], [[terminatiivi]], [[ablatiivi]]. Sumerin kielen ominaisuuksista on myös monien sanojen yksitavuisuus ja jakaantunut ergatiivisuus, siis se käyttäytyy ajoin ergatiivisen kielen ja ajoin akkusatiivisen kielen tavoin. Sumerin kieli erottaa sanojen suvut elollisiin ja elottomiin.
Käytännössä kaikki mitä tiedetään sumerin kielen ääntämyksestä, tiedetään akkadin kielen kautta, ja siksi ei pystytä tarkkaan sanomaan kielen äänneasua. Kuitenkin sumerin kielen ajatellaan sisältävän ainakin seuraavat konsonantitkonsonanttifoneemit p, t, k, b, d, g, s, z, š, ḫ, l, rħ, jossa š on soinniton postaveolaarinen frikatiivi (englannin kielen sanassa '''sh'''ip), ja ḫħ soinniton velaarinenfaryngaalinen tai glottaalinen frikatiivi. (saksanYleisempi kielentranslitteraatio sanassaon h, jonka alla on ylösalainen sirkumfleksi h(). Likvidoita oli todennäköisesti kaksi sarjaa: l, l<sub>2</sub> ja r, r<sub>2</sub>. r<sub>2</sub>, eli /dr/ esiintyi todennäköisesti ainakin sanoissa du ba'rakentaa' /dru/ ja ku<sub>4</sub>d 'ch''astua sisään') /kudr/. OnDentaalista myöslateraalia ehdotettu äänteitäl<sub>2</sub> h(helppoesim. LÁ) on esitetty sumerin foneemistoon useita kertoja, j(jakaa)sitä on ehdotettu syyksi mm. sille, wmiksi sumerissa sananloppuinen l katoaa satunnaisesti, kuten sanassa lá# < lalV; mutta làl# < làlV (wide# merkitsee sanan loppua, V vokaalia). NasaaleistaSumerin nasaalit ovat m, n, ĝ (joka ääntyy kuin suomen [ng]),. viimeksiVokaaleja mainittusumerissa esiintyyoli usein myös sanan alussa. Vokaaleita onvähintään neljä: a, e, i, u. JoidenkinMyös tutkijoidenvokaalin eriävästäo mielipiteestäon huolimattaajateltu eiesiintyneen vokaalia(mm. osyllabogrammi vaikutaU<sub>4</sub>), esiintyneenmuttei tämän olemassaoloa ole vielä konkreettisesti todistettu. Laveilla vokaaleilla oli luultavasti myös nasaaliset variantit, joista ylivoimaisesti yleisin oli Å (NI). Vokaalin nasaalisuus on ainoa selitys sille, miksi neutraaliprefiksin ì jälkeen bilabiaaliset klusiilit nasaalistuvat: ì-ba > im-ma. Sumerin kielessä on paljon [[homonyymi|homonyymejä]] ja siksi kielentutkijat epäilevät että sumerin kieli voisi olla tonaalinen kieli. Näin saataisiin selitettyä suurta homonyymimäärää.
{{tynkä/Kieli}}
|
