Ero sivun ”Anna Bretagnelainen” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Auktoriteettitunnisteet}}
Neothea (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Anna Bretagnelainen''' ({{k-fr|Anne de Bretagne}}, {{k-br|Anna Vreizh}}) ([[25. tammikuuta]] [[1477]] [[Nantes]], [[Ranska]] – [[9. tammikuuta]] [[1514]] [[Blois]], [[Ranska]]) oli [[Bretagnen herttuakunta|Bretagnen]] herttuatar, [[Itävallan arkkiherttuakunta|Itävallan]] arkkiherttuatar ja Pyhän roomalaisen valtakunnan kuningatar (1490–1491) sekä kahdesti [[Ranskan kuningaskunta|Ranskan]] kuningatar (1491–1498 ja 1499–1514). Hän oli myös [[Sisilia]]n ja [[Jerusalem]]in kuningatar sekä [[Milanon herttuakunta|Milanon]] herttuatar.<ref name="minois">Minois, Georges; Anne de Bretagne. Fayard, 1999.</ref>
 
Anna oli Bretagnen herttuan [[François II|François II:n]] (1435–1488) ja hänen toisen puolisonsa [[Navarran kuningaskunta|Navarran]] ruhtinattaren [[Marguerite]]nMargueriten tytär.
 
Annasta tuli Bretagnen herttuatar vuonna 1488 ja hän yritti kaikin tavoin estää Bretagnen liitämisen Ranskaan. Annan isä oli joutunut solmimaan ranskalaisten kanssa Vergerin sopimuksen, jonka mukaan Anna ei voinut avioitua ilman Ranskan kuninkaan lupaa. Kuitenkin avioliitolla ulkomaalaisen prinssin kanssa Anna koki voivansa paremmin säilyttää herttuakuntansa itsenäisyyden. Hän meni vuonna 1490 naimisiin Itävallan prinssi [[Maksimilian I (keisari)|Maksimilianin]] kanssa. Tätä ranskalaiset eivät hyväksyneet ja hyökkäsivät Bretagneen pakottaen Annan eroamaan ja naimaan Ranskan kuninkaan [[Kaarle VIII (Ranska)|Kaarle VIII]]:n. Yksikään heidän neljästä lapsesta ei jäänyt henkiin ja Kaarle kuoli huhtikuussa 1498.<ref name="B" />
Kuolemansa jälkeen Anna joutui keskipisteeksi taistelussa, jota käytiin vallan keskittämiseksi Bretagnen ja Ranskan välillä. Tämä johti lopulta tämän itsenäisen herttuakunnan, viimeiseksi jääneenä, liittämiseen hallinnollisesti ja institutionaalisesti Ranskaan.<ref name="minois" />
 
Naidessaan Kaarlen Annan oli täytynyt hyväksyä sopimus, joka määräsi hänet naimaan tarvittaessa Kaarlen seuraajan. Sama sopimus myös määräsi Bretagnen menevän Annan toiseksi vanhimmalle pojalle tai vanhimmalle tyttärelle.<ref name="B">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Anne-of-Brittany | Nimeke = Anne Of Brittany | Tekijä = | Julkaisu = | Julkaisupaikka = | Ajankohta = | Julkaisija = Britannica| Arkisto = | Arkistoitu = | Lainaus = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Seuraava kuningas [[Ludvig XII]] oli kuitenkin jo naimisissa [[Ludvig XI]]:n tyttären kanssa. Ludvig sai paavin myöntämään avioeron ja hän nai Annan tammikuussa 1499. Anna oli älykäs ja toimi miehensä neuvonantajana ja sijaishallitsijana Ludvigin sotiessa ulkomailla. Heidän viidestä lapsesta kaksi selvisi aikuisikään, tyttäret [[Claude (Ranska)|Claude]] ja [[Renée (Ranska)|Renée]].
 
Pojan ja perijän uupuminen uhkasi Bretagnen itsenäisyyttä. Anna tuki Clauden kihlaamista Itävallan prinssi [[Kaarle V (keisari)|Kaarlelle]] ja vastusti Clauden kihlausta tulevan kuningas [[Frans I (Ranska)|Frans I:n]] kanssa. Anna ei sitä paitsi pitänyt Fransin äidistä Savoijin Louisesta. Ludvig suosi Fransia ja Annan ärtymykseksi laati testamentin, joka velvoitti Claudea naimaan Fransin. Claude nai Fransin vasta Annan kuoleman jälkeen vuonna 1514.<ref name="E">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.encyclopedia.com/people/history/french-history-biographies/anne-brittany | Nimeke = Anne Of Brittany | Tekijä = | Julkaisu = | Julkaisupaikka = | Ajankohta = | Julkaisija = encyclopedia.com| Arkisto = | Arkistoitu = | Lainaus = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
Anna kuoli 36-vuotiaana vuonna 1514. Kuolemansa jälkeen Anna joutui keskipisteeksi taistelussa, jota käytiin vallan keskittämiseksi Bretagnen ja Ranskan välillä. Viimeisenä yrityksenä säilyttää Bretagnen itsenäisyys, Anna testamenttasi Bretagnen nuorimmalle tyttärelleen Renéelle. Ludvig kuitenkin määräsi Clauden olevan Bretagnen laillinen perijä. Tämä johti lopulta tämän itsenäisen herttuakunnan, viimeiseksi jääneenä, liittämiseen hallinnollisesti ja institutionaalisesti Ranskaan.<ref name="minois" /><ref name="E" />
 
Anna tuki taiteita ja hän tilasi yhden hienoimmista [[Tuntien kirjat|tuntien kirjoista]], jota nykyään säilytetään Ranskan kansalliskirjastossa.
 
== Lähteet ==