Ero sivun ”Kreikan uskonnon historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Kirkkohistoria: laajennettu |
→Nykypäivänä: laajennettu, lisätty kappale ottomaanivallasta |
||
Rivi 14:
Kristinuskon joutuminen kosketuksiin kreikkalaisen filosofian kanssa ei ollut ongelmatonta. Koska kristinuskon ja kreikan filosofisten suuntausten käsitteet ja kysymyksenasettelu eivät olleet suoraan yhteneviä, oli useita mahdollisia tapoja sovittaa kristillisyys olemassaoleviin ajattelumalleihin. Näitä tapoja edustavat eri [[kirkkoisä]]t ja "harhaopettajat", joiden tärkeimpänä erona on se, hyväksyikö syntymässä ollut kristillinen kirkko kyseisen henkilön opetuksen. Tärkeimpiä harhaoppeja, jotka syntyivät kristillisyyden varhaisvaiheessa, olivat [[manikealaisuus]] ja [[gnostilaisuus]]. Myöhemmin erityisen tärkeäksi nousi kysymys Kristuksen jumaluudesta. Kirkon kannasta erosivat tällöin [[homousiaanit]] ja [[areiolaisuus|areiolaiset]]. Muista kristinopin uskonkappaleista syntyneissä riidoissa tärkeitä idän kirkon harhaoppeja olivat [[donatolaisuus]] 300-luvulla ja [[kuvainraasto|kuvainraastajuus]] eli ikonoklasmi 700–800-luvuilla.
== Ottomaanivalta ja tasavalta ==
Kreikkalainen Bysantin keisarikunta kukistui lopullisesti, kun [[Soliman Suuri]] valloitti [[Konstantinopoli]]n vuonna [[1453]]. Tämän jälkeen kreikkalaisuus ja ortodoksisuus samaistuivat, sillä tärkeimpänä kreikkalaisia turkkilaisista eroittaneena tekijänä toimi uskonto. Islamiin kääntyminen merkitsi samalla turkkilaisen identiteetin omaksumista, mikäli kääntyminen ei ollut pelkästään näennäistä. Kreikan vapautuminen 1800-luvun alussa tapahtui ortodoksisen kirkon tuella ja ortodoksisuus sai virallisen aseman maan valtionuskontona. Samalla Kreikan ortodoksinen kirkko irtautui [[Kosntantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista]]. [[Athos]]-vuoren luostari sai puoli-itsenäisen aseman Kreikan sisällä ja säilyi patriarkaatin alaisena. Vuoden 1913 Balkanin sodan seurauksena Kreikkaan liitetyillä alueilla patriarkaatti säilytti myös nimellisen valta-aseman. Vuonna 1928 patriarkaatti myönsi Kreikan kirkolle "huolenpito-oikeuden" näihin hiippakuntiin ja Kreikan kirkko lupasi, että Konstantinopoli saa vahvistaa hiippakuntia johtavien piispojen vaalit.
Kreikkalainen [[ortodoksinen]] maailma ajautui välirikkoon [[13. Toukokuuta]] [[2004]], kun
[[Luokka:Kreikan historia|Uskonnon]]
| |||