Ero sivun ”Pitkät jäähyväiset (elokuva)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+arvioita |
→Arvioita: fx |
||
Rivi 50:
==Arvioita==
[[Peter von Bagh]] piti ''Pitkiä jäähyväisiä'' Altmanin hienoimpana elokuvana: ”Chandlerin suuri sankari ei tunnu olevan kiinnostunut juuri muusta kuin kissastaan, ja lopussa hänestä tehdään tappaja! Altman lähestyy Chandlerin tekstiä kahden vuosikymmenen jälkeen, täysin muuttuneen maan olosuhteista ja ilmapiiristä käsin improvisoiden, kevyesti, aiheelleen ärhennellen ja riitasointuja kaihtamatta mutta alati teeman tuntumassa ja sitä ymmärtäen. [--]
''Helsingin Sanomien'' tv-sivun elokuva-arvostelija [[Mikael Fränti]] kirjoitti: ”''Pitkät jäähyväiset'' on hienointa ja älykkäintä Altmania. Ohjaaja rikkoi elokuvallisen myytin Philip Marlowesta, jota [[Humphrey Bogart]] ja [[Dick Powell]] olivat henkilöineet. [--] Jokainen osatekijä loksahtaa paikoilleen. Näyttelijävalinnoissa ei ole valittamista. Ohjaajan tukena ovat Leigh Brackettin uutta luova käsikirjoitus, Vilmos Zsigmondin hiveleviä otoksia tuottava kameratyõ ja John Williamsin tunnelmia kohottava musiikki.”<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Fränti, Mikael | Otsikko = Altmanin Pitkät jäähyväiset rikkoo yksityisetsivä Philip Marlowen myytin| Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.08.1992| Sivut = 79 | www = Näköislehti (maksullinen) }}</ref>
|