Ero sivun ”Jyrki Virolainen” versioiden välillä

Vuonna 1973 Virolainen nimitettiin korkeimman oikeuden [[oikeussihteeri]]ksi, toimien tuonkin viran ohessa sivutoimisesti Helsingin [[raastuvanoikeus|raastuvanoikeuden]] apujäsenenä. Samana vuonna Virolainen nimitettiin Toijalan tuomiokunnan [[käräjätuomari]]ksi. Vuonna 1976 Virolainen toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä eli lainsäädäntöneuvoksena [[oikeusministeriö]]ssä. Tuolloin hänet myös nimitettiin [[Vaasan hovioikeus|Vaasan hovioikeuden]] hovioikeudenneuvokseksi vain 33-vuotiaana, ja lienee edelleen nuorin tuohon virkaan nimitetyistä. Vuonna 1978, 35-vuotiaana Virolainen nimitettiin Kauhajoen tuomiokunnan [[kihlakunnantuomari]]ksi. Tällöin hän hoiti myös pari lukukautta Helsingin yliopiston avoinna ollutta prosessioikeuden professuuria. Virolainen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1977 tutkimuksella, jonka aiheena oli reformatio in pejus -kielto. Vuonna 1982 Virolainen siirtyi Ikaalisten tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Vuonna 1983 Virolainen oli puoli vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä jäsenenä. Korkeimman oikeuden presidentti järjesti joulukuussa vastaanoton, jossa Virolainen tuli nauttineeksi liikaa alkoholia, sillä seurauksella, että päätti peruuttaa hakemuksensa jatkopestiin, jota korkein oikeus oli jo ehtinyt puoltaa.

PalattuaanKihlakunnantuomariksi Ikaalisiinpalattuaan Virolainen alkoi kehittää mm. kollegansa [[Gustaf Möller]]in kanssa alioikeusprosessia moderniin, suullisempaan suuntaan, jossa Ruotsi oli hyvä esimerkki. Sittemmin alioikeusmenettely on lainsäännöksillä muutettu tavalla, jota Virolainen kokeili jo 10 vuotta ennen virallista uudistusta vuonna 1993.