Ero sivun ”Gammakuvaus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
p Tiivistelin ja korjailin lauseita. Osa oli hieman pitkiä ja tökkiviä, niin sujuvoitin. Oli suhteellisen tuttua asiaa, niin uskalsin muokata hieman reilummin.
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli|Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää.}}
'''Gammakuvaus''' on tavallisin isotooppikuvauksen muoto. Se voidaan jakaa tasokuvaukseen sekä [[Yksifotoniemissiotomografia|yksifotoniemissiotomografiaan]] (SPECT). Gammakuvauksessa kuvattavalle potilaalle (tai koe-eläimelle) annetaan radioaktiivista ainetta, jota kutsutaan ([[Radiolääke|radiolääkettäradiolääkkeeksi]]),. jokaRadiolääke hakeutuu tiettyyn kehonhaluttuun osaan kehoa, elimeenjoka voi olla tietty elin tai [[kudos|kudokseen]]. Radiolääkkeen sisältämän [[Radioisotooppi|radioisotoopin]] hajoamisen seurauksena kohdekudoksesta emittoituu [[Gammasäteily|gammasäteilyä]], jota mitataan gammakameralla. Gammakamerassa [[kollimaattori]] suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet. jaOikeista tuikekiteissäsuunnista aiheutuutulleet gammasäteidengammasäteet vaikutuksestaaiheuttavat tuikekiteissä valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahduksia sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina. jaMustina sellaisetpuolestansa kohdatnäkyvät alueet, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkenut lainkaan, näkyvät puolestaan mustina aukkoinakulkeutunut. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on [[teknetium-99m]] (<sup>99m</sup>Tc).
 
Gammakuvausta käytetään yleisesti luuston kuvaamiseen. Epästabiilin [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]] diagnostiikassa on gammakuvaus hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Sitä käytetään sekä sellaisenaan että rasituskokeena. Merkkiaineena on <sup>201</sup>[[tallium]], joskus myös [[Teknetium-99m|<sup>99m</sup>teknetium]]. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S. | Otsikko = Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus| Julkaisu = Lääketieteelinen aikakauskirja Duodecim| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 121| Numero = 1/205| Sivut = 62–70| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalainen Lääkäriseura Duodecim| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
Rivi 13:
==PET-tutkimus==
{{pääartikkeli|[[Positroniemissiotomografia]]}}
PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu beetaplusβ<sup>+</sup>-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu [[annihilaatio]]. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511 [[Elektronivoltti|keV]]. ja neGammakvantit lähtevät toisiinsa nähden kohtisuorassa suunnassa törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.
 
==Lähteet==