Ero sivun ”Semipresidentialismi” versioiden välillä

Puolipresidentiaalisen järjestelmän vakaus vaatii joko selkeän perustuslaillisen vallanjaon, tai sen, että presidentti ja pääministeri kykenevät tekemään yhteistyötä keskenään yhdessä sovitun ohjelman mukaisesti. Jos presidentin puolueella on parlamentissa enemmistö, pääministeri toimii usein presidentin asiamiehenä, sillä presidentti voi perustella suurempaa valtaansa kansalta saamallaan suoralla mandaatilla, toisin kuin pääministeri. Monessa maassa presidentti johtaa maan [[ulkopolitiikka]]a ja [[turvallisuuspolitiikka]]a, ja pääministeri hallituksineen keskittyy kotimaata koskevaan lainsäädäntöön ja hallinnoimiseen. Pääministeri on vastuuvelvollinen sekä parlamentille että presidentille. Presidentin vahva asema voi johtaa siihen, että presidentin virkaa hakevat maan johtavat poliitikot ja puoluejohtajat.<ref name=whelan />

 

 

Euroopan suurimpia puolipresidentiaalisia valtioita ovat Ranska ja Venäjä. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin [[Suomi]] ja [[Kroatia]], mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.<ref name=anckar /><ref>http://www.state.gov/outofdate/bgn/croatia/197870.htm</ref> Ranskassa hallintomuoto otettiin käyttöön pyrkimyksenä tasapainottaa neljännen tasavallan parlamentaarista epävakautta. Hallintomuoto on yleistymässä myös kehittyvissä maissa, koska niissä on usein halua yhdistää [[demokratia]] ja vahvan johtajan järjestelmä maan etnisten jakolinjojen ylittämiseksi tai poliittisen kehityksen johtamiseksi.<ref name=whelan />