Ero sivun ”AIM-9 Sidewinder” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh; nbsp; Commonscat-rivi |
|||
Rivi 28:
Yhdysvaltain laivasto aloitti Sidewinderin kehityksen jo 1940-luvulla. Ensimmäinen prototyypin onnistunut testilaukaisu tapahtui syyskuussa 1953.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
Suomeen näitä ohjuksia saatiin vuonna 1972 [[Saab 35 Draken]] -hävittäjien mukana. [[Neuvostoliitto]]laisten [[MiG-21]]-13F- ja Mig-21 bis -hävittäjien mukana tuli ([[Vympel K-13]], {{NATO-nimi|Atoll}}) ohjuksia. Nämä ohjukset olivat alun perin Sidewinder 9
Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L (”Lima”) oli ensimmäinen, jonka ilmaisin oli tarpeeksi herkkä havaitsemaan maalin infrapunasäteilyn ja hakeutumaan siihen muista suunnista kuin takaa moottorin pakosuihkuun. Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
Rivi 34:
Uusin malli AIM-9X, joka näkee maalit jopa 90 asteen kulmasta{{Selvennä}}, on yhteensopiva uusien kypärätähtäimien kanssa. Mallissa on korvattu perinteinen ohjauspintoihin perustuva ohjausmekanismi [[työntövoima]]n kulman muutoksiin perustuvalla järjestelmällä. Tässä mallissa on sama moottori ja [[taisteluosa]] kuin "M"-mallissa, mutta parantuneen [[aerodynamiikka|aerodynamiikan]] ansiosta ohjus on nopeampi. Ohjus saadaan lukittua maaliin mikäli se pysyy kypärätähtäimen näytöllä ja tuottaa kylliksi lämpösäteilyä. Ampuvan koneen ei siis tarvitse lentää maalin suuntaan.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
Yhdysvaltojen maavoimien [[MIM-72 Chaparral|MIM-72A/M48 Chaparral]] ilmatorjuntaohjusjärjestelmä pohjautui Sidewinder 9
== Tekniset tiedot (AIM-9L)==
*Pituus: 2,85
*Siipien pinta-ala: 630 mm
*Halkaisija: 127 mm
Rivi 60:
== Käyttö Suomessa ==
Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet Sidewinderit olivat Draken-hävittäjäkauppojen yhteydessä 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin hankitut ohjukset olivat joko mallia AIM-9P 2 tai AIM-9P 3. Ruotsissa ohjuksista käytettiin nimeä RB24J, ja Suomessa taas OHJ 4S R. OHJ 4S R:ää käytettiin Drakeneiden ohella myös Hawk-harjoitushävittäjissä. [[F/A-18 Hornet|F-18 Hornet]] -torjuntahävittäjien yhteydessä hankitut Sidewinderit ovat mallia AIM-9M, mitä nimikettä niistä käytetään myös Suomen Ilmavoimissa. Horneteja varten hankitaan vuodesta 2008 lähtien lämpökamerahakupäällä varustettuja AIM-9X-ohjuksia, joita on suunniteltu ostettavaksi 150 kappaletta noin 90 miljoonan euron hintaan.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=67&aid=1058|Nimeke=Yläilmojen sitkeä käärme|Julkaisija=Ruotuväki|Luettu=1.06.2008|arkisto=https://web.archive.org/web/20070501100207/http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=67&aid=1058|arkistoitu=1.5.2007}}</ref>
==Lähteet==
Rivi 69:
==Aiheesta muualla==
{{commonscat-rivi}}
* [http://www.designation-systems.net/dusrm/m-9.html Raytheon (Philco/General Electric) AAM-N-7/GAR-8/AIM-9 Sidewinder]
| |||