Ero sivun ”Hj. Nortamo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kl |
|||
Rivi 4:
Nortamo kirjoitti ylioppilaaksi [[Turku|Turun]] klassillisesta lukiosta [[1880]] ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi [[Helsinki|Helsingistä]] [[1888]]. Hän työskenteli [[1888]]–[[1900]] Rauman kaupunginlääkärinä sekä [[1900]]–[[1902]] piirilääkärinä [[Pudasjärvi|Pudasjärvellä]] ja vuodesta [[1902]] [[Pori]]ssa. Nortamo toimi aktiivisesti sekä kunnallispolitiikassa että kulttuurielämässä, ja hän edusti Rauman porvarissäätyä vuoden [[1900]] valtiopäivillä.
Virikkeitä murrepakinoiden kirjoittamiseen Nortamo sai mm. ruotsalaiselta [[Gustaf Fröding]]iltä sekä suomalaisilta [[Kaarlo Hemmo]]lta ja [[Juho Sjöroos]]ilta. Nortamon ensimmäinen raumalainen murrekertomus "Antonim bäev" ilmestyi [[1898]] Rauman purjehdusseuran lehdessä. Hän kirjoitti lisää jaarituksia harvakseltaan eri lehtiin, ja [[1906]] ilmestyi ensimmäinen kokoelma ''Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro'', joka oli ensimmäinen murteella julkaistu suomalainen kaunokirjallinen teos. Nortamo kuvasi jaarituksissaan 1800-luvun lopun Raumalle sijoittamiaan sattumuksia, ja niiden pääosassa oli kolme nuorta merimiestä: kertojana toimiva "mnää" eli
Nortamo julkaisi kaikkiaan viisi kokoelmaa murretarinoita. Hänen eri tilaisuuksiin kirjoittamistaan, pääasiassa raumankielisistä runoista ja lauluista on koottu kokoelma ''Laulajapoika I–II'' ([[1933]]). Näistä esimerkiksi merimieslaulu "Meripoikki meit varjelkko daevas" ja humoristinen "Rauman brankkori-marssi" ovat olleet tunnettuja ja suosittuja. Nortamo kirjoitti myös yhden yleiskielisen romaanin ''Helmikoristeinen kirjanmerkki'' ([[1923]]), [[Zachris Topelius|Topeliukselta]] vaikutteita saaneen romanttishistoriallisen kertomuksen merikapteeniksi nousevasta raumalaisesta orpopojasta, mutta teosta pidettiin tyylillisesti vanhentuneena jo ilmestyessään.
| |||