Ero sivun ”Kylätie” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thv (keskustelu | muokkaukset) Merkkaus: 2017 source edit |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 18:
Maanlain mukaan talonpojat saivat rakentaa yhteisesti päätetyn tien ja kuka tahansa [[talollinen]] sai siirtää [[tilus|tiluksellaan]] olevaa tietä, jos hankki asiasta käräjien lausunnon ja teki uuden vähintään yhtä hyvän tien tilalle toiseen paikkaan. Talonpoikien tienhoitovelvollisuuden ohella heillä oli oikeus tehdä kyläteitä ja kirkkoteitä mielensä mukaan. Mutta eritoten 1700-luvulla talonpoikien aloitteellisuus tieasioissa oli kovin vähäistä suhteessa valtakunnan johdon haluamaan rakentamisvauhtiin.<ref>Nenonen, Marko: Tien synty. Teoksessa ''Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta,'' osa 1, s. 343.</ref>
[[Keskiaika]]isiin maanlakeihin pohjautuva periaate, että maanteiden rakentaminen ja kunnossapito kuului [[manttaali]]in pannun maan omistajille eli lähinnä talollisille, sisällytettiin myös vuoden 1734 lakiin. Periaatetta noudatettiin vuoteen 1921 asti. Vuoden 1883 tieasetuksen mukaan tietöiden kuluihin joutuivat osallistumaan myös teollisuuslaitokset, myllyt, verotetut [[torppari]]t ja [[valtionpuisto|kruununpuistojen]] osalta valtiokin. Tientekovelvolliset muodostivat alueellisen yhteisön, jota kutsuttiin tielahkoksi, mutta sillä ei ollut omia toimielimiä. [[Tientekovelvollisuus]] oli rasite, joka suoritettiin pääasiassa omalla työllä, mutta tietyö voitiin antaa jollekulle myös tehtäväksi urakalla, joka maksettiin rahalla.<ref>Haavisto, Timo: Riitelyä ja rasituksia – maanomistajat tienrakentajina. Teoksessa ''Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta,'' osa 2, s. 96.</ref>
[[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen autonomian]] aikana tieasioita koskevassa lainsäädännössä tapahtui vain vähäisiä muutoksia, joista kyläteihin liittyi 1851 annettu keisarillinen kirje, jolla kylätieasioiden hoito määrättiin [[lääninhallitus|lääninhallituksille]]. Vuonna 1878 annettiin asetus, joka salli kuntien kerätä maanteiden talviaurausmaksut ja päättää aurausurakoista. Aiemmin lumirekirahat oli kerännyt [[kruununvouti]] ja [[henkikirjoittaja|henkikirjuri]].<ref>Haavisto, Timo: Riitelyä ja rasituksia – maanomistajat tienrakentajina. Teoksessa ''Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta,'' osa 2, s. 100.</ref>
| |||