Ero sivun ”Perestroika” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  3 kuukautta sitten
f Ceaușescu
p (Pieni korjaus.)
(f Ceaușescu)
 
Ulkopolitiikassa nähtiin, että sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä ei ollut enää ratkaiseva. [[Brežnevin oppi|Brežnevin opista]] luovuttiin, joten sosialistista järjestelmää [[SEV]]-maissa ei enää turvattaisi väliintulolla. Gorbatšovin mukaan Neuvostoliitto ei enää yrittäisi estää, jos jossakin valtiossa tapahtuisi vastavallankumous kapitalismiin palaamiseksi. Tällä tavoin rohkaistiin myös Neuvostoliiton liittolaisia uudistuksiin.
 
Gorbatšovin tullessa Neuvostoliiton johtoon vuonna 1985 useimmissa Itä-Euroopan maissa valtaa pitivät vanhat brežneviläiset jarrumiehet: [[Itä-Saksa]]ssa [[Erich Honecker]], [[Tšekkoslovakia]]ssa [[Gustáv Husák]], [[Unkari]]ssa [[János Kádár]] ja [[Bulgaria]]ssa [[Todor Zivkov]]. Oma lukunsa oli [[Nicolae CeauşescuCeaușescu]]n hirmuvalta [[Romania]]ssa. [[Puola]]ssa oli kielletty [[Solidaarisuus (liike)|Solidaarisuus]]-liike yrittänyt muutosta 1980-luvun alussa, mutta vuonna 1981 säädetty [[sotatila]] oli jäädyttänyt vallan kenraali [[Wojciech Jaruzelski]]n käsiin. Perestroikan myötä odotettiin Neuvostoliiton ja itäblokin maiden suhteiden kehittyvän suurin piirtein sellaisiksi kuin Neuvostoliiton ja [[Suomi|Suomen]] suhteet oli järjestetty [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] nojalla. Neuvostoliitto ei kuitenkaan millään tavoin tyrkyttänyt uutta oppiaan liittolaisilleen. Vielä kesällä 1989 eräät läntiset tarkkailijat suosittelivat Unkarille, että sen kannattaisi ottaa mallia [[suomettuminen|suomettumisesta]] järjestäessään uudelleen suhteitaan Neuvostoliittoon. Syksyn 1989 aikana kommunistiset hallitukset luhistuivat kuitenkin yhtäkkiä kaikissa Itä-Euroopan maissa, ja tapahtumien vauhtia kuvaa, että kesään 1991 mennessä Puola, Tšekkoslovakia ja Unkari olivat kukin jo jättäneet jäsenhakemuksensa [[Euroopan unioni|Euroopan yhteisöön]], ja Unkari ja Tšekkoslovakia oli hyväksytty [[Euroopan neuvosto]]n jäsenmaiksi.<ref name="hentilä">Seppo Hentilä: ''Sosialismi kaatui perestroikaan''. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 166–169. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0.</ref>
 
Ministeri [[Max Jakobson]] kirjoitti [[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]] loppukesällä 1985, että Neuvostoliiton ja länsimaiden suhteiden paraneminen vähensi Suomen painoarvoa Neuvostoliiton ulkopolitiikassa. Kun Neuvostoliitto ei enää tarvinnut rauhanomaisen rinnakkaiselon näyteikkunaa, Suomen poliittinen liikkumatila kylläkin kasvoi, mutta samalla suomalaisten kilpailutilanne idän markkinoilla kiristyi.<ref>Jukka Tarkka: ''Max Jakobson – kylmän sodan diplomaatti'', s. 246. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23697-9.</ref>
8 541

muokkausta