<blockquote>'''<small>Ensimmäinen lukukappale</small>'''</blockquote><blockquote><small>Kuuluisan kuninkaan pyhän Erikin hallitessa Ruotsissa johti Upsalan kirkkoa kunnioitettava piispa, Englannista lähtöisin olutollut autuas Henrik, elämän pyhyyden vuoksi huomattava ja tapojen kunniallisuudesta maineikas mies. He valaisivat ikään kuin kaksi suurta valoa tuon maan kansaa yhä enemmän oikean Jumalan tuntemiseen ja palvelemiseen ja kasvattivat heitä siinä. Mutta pyhä kuningas kohteli sisäisen rakkauden tuntein erinomaista, elämänsä, tapojensa ja korkeimman kirkollisen arvonsa vuoksi vaikutusvaltaista piispaa ja kunnioitti häntä suuresti hänen erikoisen ystävällisyytensä vuoksi. Onnellinen isänmaa, jota jumalallinen majesteetti oli sallinut kahden sellaisen johtajan hallita samaan aikaan! Ei ollut sitä pelkoa, että valtakunta hävittäisi itseään sisäisesti jakautuneena, kun kansan johtajat niin yksimielisesti sopivat toimimisesta Jumalan kunniaksi ja alamaisten oikeamieliseksi ja rauhalliseksi hallitsemiseksi.</small></blockquote><blockquote>'''<small>Toinen lukukappale</small>'''</blockquote><blockquote><small>Siihen aikaan rakennettiin Jumalan pelossa kasvavaa kirkkoa, oikaistiin lakeja, joita vanhempi aika oli säätänyt väärin tai ihmisten nurjamielisyys väärentänyt. Harjoitettiin alamaisten kesken rauhaa ja oikeamielisyyttä. Raatelevat suden eivät rohjenneet teroittaa myrkyllisiä hampaitaan viattomia vastaan, kun kuningas istui valtaistuimellaan ja hajotti katseellaan kaiken pahuuden ja hyvä paimen valvoi laumaansa miehuullisesti vartioiden.</small></blockquote><blockquote><small>Mutta kun Suomen silloin sokea ja julma pakanakansa aiheutti usein Ruotsin asukkaille raskaita vahinkoja, pyhä Erik-kuningas otti mukaansa Upsalan kirkosta autuaan Henrikin, kokosi sotajoukon ja suuntasi sotaretken Kristuksen nimen ja oman kansansa vihollisia vastaan. Kun hän oli pakottanut nämä voimallisesti kristinuskoon ja oman valtansa alaisuuteen sekä kastanut suuren joukon ja perustanut noille seuduille kirkkoja, hän palasi Ruotsiin kunniakkaana voittajana.</small></blockquote><blockquote>'''<small>Kolmas lukukappale</small>'''</blockquote><blockquote><small>Autuas Henrik, joka arveli olevansa ylhäältä määrätty Herran viinitarhan hoitajaksi ja vartijaksi, jäi rohkeasti noille seuduille kostuttaakseen taivaallisen opin kasteella vastakäännytettyjen nuoria taimia ja vahvistaakseen Jumalan palvelemista, pelkäämättä asettua alttiiksi millekään vaaroille voidakseen levittää Jumalan kunniaa. Oi kuinka suuri uskon hehku, kuinka suuri jumalallisen rakkauden palo olikaan sytyttänyt hartaan piispaan kultaisen alttarin, hänen, joka väheksyttyään aineellista rikkautta ja ystävien lohdutusta sekä Upsalan piisuuden ylhäistä istuinta asettui alttiiksi monille kuolemanvaaroille harvojen ja köyhien lampaiden pelastuksen tähden. Hän seurasi sen paimenen esimerkkiä, joka jätettyään 99 lammasta erämaahan etsi yhtä ainoaa eksynyttä ja löydettyään nosti sen omille olkapäilleen ja kantoi lammastarhaan.</small></blockquote><blockquote>'''<small>Neljäs lukukappale</small>'''</blockquote><blockquote><small>Kun hän ahkeroi viisaasti ja uskollisesti rakentaakseen ja vahvistaakseen Suomen seurakuntaa, sattui, että hän halusi ojentaa kirkollisella kurilla erästä murhamiestä, jottei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen. Tuo murhamies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi sen tuomionsa lisäykseksi vihaten sitä, joka nuhteli häntä terveellisesti. Niin hän hyökkäsi vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa puolesta kiivailevan piispan kimppuun ja tappoi tämän julmasti. Siten Herran pappi kaatui vanhurskauden puolesta Jumalan kasvojen eteen tarjottuna otollisena uhrina ja kävi sisälle taivaallisen Jerusalemin temppeliin kantaen kunniakkaan voiton palmua.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Tuomas Heikkilä|Nimeke=Pyhän Henrikin Legenda|Vuosi=2006|Sivu=399–419|Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden toimituksia 1039 (2.painos)}}</ref></small></blockquote>
