Ero sivun ”Neuvostoliiton kommunistinen puolue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Linkitys |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 28:
Keskuskomitean kokoontumisten välissä puoluetta johti [[Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo|politbyroo]].
Yhdeksännen puoluekokouksen perustama keskuskontrollikomissio valvoi puoluekuria vuosina 1920–1934. Puolueella oli jäseniä ehdokasjäsenet mukaan lukien 528 354 vuonna 1922, 1 079 814 vuonna 1926, 2 212 225 vuonna 1931, 3 117 250 vuonna 1932 ja 3 555 338 vuonna 1933, jolloin todettiin puolueen kasvaneen liian suureksi. Yhdeksäs puoluekokous teki 29.3.-5.4.1920 myös päätökset [[Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta|Neuvosto-Karjalan]] autonomiasta.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Salomaa, Markku|Nimeke=Punaupseerien nousu ja tuho|Vuosi=2018|Sivut=172, 288, 321, 351|Julkaisija=Otava|Isbn=978-951-1-32381-5}}</ref>
Puolueen matalimman tason organisaatio oli nimeltään ensimmäisen tason organisaatio ({{k-ru|первичная партийная организация}}), jonka virallinen nimi vuoteen 1934 oli 'solu'. Puoluesoluja järjestettiin Neuvostoliiton joka organisaation yhteyteen, jossa oli vähintään kolme kommunistia. Joka työpaikalla, yliopistolla, kolhoosilla ja sotilasyksiköllä oli oma puoluesolunsa, johon kuuluivat siellä työskentelevät puolueen jäsenet.
| |||