Ero sivun ”Dada” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Historia: täsm |
lajenn lähteen mukaan |
||
Rivi 3:
[[Kuva:Mz-SchluesseldesStundenschlaegers.jpg|thumb|300px|Hans Arpin veistos ''Tunninlyöjän avain'' Mainzissa, Saksassa.]]
'''Dada''', joskus myös '''dadaismi''', oli [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana [[Zürich]]issä, [[Sveitsi]]ssä kehittynyt [[taidesuuntaus]], joka vaikutti vuosina 1916–1923 [[Kuvataide|kuvataiteessa]], [[Kirjallisuus|kirjallisuudessa]] (lähinnä [[Runous|runoudessa]]), [[teatteri]]ssa ja [[Graafinen suunnittelu|graafisessa suunnittelussa]]. Liike oli voimakasta kapinaa länsimaiden porvarillisuutta
== Historia ==
Dadaismi oli jo vuodesta 1913 saanut tuulta purjeisiinsa [[New York]]issa Yhdysvaltoihin muuttaneiden taiteilijoiden piirissä. Ranskalainen kuvataiteilija [[Marcel Duchamp]] sai osakseen paheksuntaa ja suosiota teoksellaan ''Alaston laskeutumassa portaita''. Hän protestoi taiteen elitismiä vastaan kokoamillaan [[readymade]]-teoksilla, jotka olivat tavallisia käyttöesineitä. Duchamp toimitti [[Beatrice Wood]]in kanssa aikakauslehtiä ''The Blind Man'' ja ''Rongwrong''.
Saksalainen kirjailija [[Hugo Ball]] perusti helmikuussa 1916 Zürichiin Cabaret Voltaire -nimisen taiteilijakollektiivin vastustaakseen useita vuosia jatkunutta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]]. Hän kokosi taloon eri maista Sveitsiin tulleita radikaaleja. Aluksi ryhmä edusti maltillista [[Avantgarde|avantgardea]]. Talossa oli esillä [[Giorgio de Chirico|Giorgio de Chiricon]], [[Paul Klee|Paul Kleen]] ja [[Wassily Kandinsky|Wassily Kandinskyn]] maalauksia ja siellä esitettiin [[Guillaume Apollinaire|Guillaume Apollinairen]] runoja. <ref name="oe" />▼
▲Saksalainen kirjailija [[Hugo Ball]] perusti helmikuussa 1916 Zürichiin Cabaret Voltaire -nimisen taiteilijakollektiivin vastustaakseen useita vuosia jatkunutta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]]. Hän kokosi taloon eri maista Sveitsiin tulleita radikaaleja. Aluksi ryhmä edusti maltillista [[Avantgarde|avantgardea]]. Talossa oli esillä [[Giorgio de Chirico|Giorgio de Chiricon]], [[Paul Klee|Paul Kleen]] ja [[Wassily Kandinsky|Wassily Kandinskyn]] maalauksia ja siellä esitettiin [[Guillaume Apollinaire|Guillaume Apollinairen]] runoja. Duchamp kuvasi myöhemmin, että Zürichin dada horjui abstraktin taiteen, kumouksellisuuden, taidesuuntien sekoittamisen ja uusien ilmaisutapojen luomisen välissä. <ref name="oe" />
▲Dadaismi oli jo vuodesta 1913 saanut tuulta purjeisiinsa [[New York]]issa Yhdysvaltoihin muuttaneiden taiteilijoiden piirissä. Ranskalainen kuvataiteilija [[Marcel Duchamp]] sai osakseen paheksuntaa ja suosiota teoksellaan ''Alaston laskeutumassa portaita''. Hän protestoi taiteen elitismiä vastaan kokoamillaan [[readymade]]-teoksilla, jotka olivat tavallisia käyttöesineitä. Duchamp toimitti [[Beatrice Wood]]in kanssa aikakauslehtiä ''The Blind Man'' ja ''Rongwrong''. Dadaismin kauppamatkustajana toimi ranskalainen, impressionismista irtautunut taidemaalari [[Francis Picabia]], joka myi aikakauslehteään ''391'' sekä New Yorkissa että Euroopassa. Hän asettui 1920 Pariisiin ja perusti sinne dadaistisen kollektiivin. Samaan aikaan myös [[Berliini]]ssä vaikutti dadaistinen liike. <ref name="oe" /> Hieman myöhemmin myös [[Hannover]]issa ([[Kurt Schwitters]]) ja [[Köln]]issä ja oli dadaistisia epäyhteisöjä. Kölnin dadaryhmän olivat perustaneet 1920 [[Max Ernst]], [[Hans Arp]] ja yhteiskunta-aktivisti [[Alfred Grunwald]].
Dadaismin kauppamatkustajana toimi ranskalainen, impressionismista irtautunut taidemaalari [[Francis Picabia]], joka myi aikakauslehteään ''391'' sekä New Yorkissa että Euroopassa. Hän asettui 1920 Pariisiin ja perusti sinne dadaistisen kollektiivin. Samaan aikaan myös [[Berliini]]ssä vaikutti dadaistinen liike. <ref name="oe" /> Hieman myöhemmin myös [[Hannover]]issa ([[Kurt Schwitters]]) ja [[Köln]]issä ja oli dadaistisia epäyhteisöjä. Kölnin dadaryhmän olivat perustaneet 1920 [[Max Ernst]], [[Hans Arp]] ja yhteiskunta-aktivisti [[Alfred Grunwald]].
Ranskalainen avantgarde pysytteli ajan tasalla, kun Zürichin dadatoimintaan osallistunut romanialainen [[Tristan Tzara]] raportoi tapahtumista Pariisiin. Hän vaihteli kirjeitä, runoja ja lehtiä [[Guillaume Apollinaire]]n, [[André Breton]]in, [[Max Jacob]]in ja muiden ranskalaisten kirjailijoiden, kriitikoiden ja taiteilijoiden kanssa. Ensimmäinen dadataiteen näytäntö pariisilaiselle yleisölle oli Salon des Indépendantsissa vuonna 1920. [[Jean Crotti]] esitteli dadaan liitettäviä töitään, esimerkiksi työn nimeltä ”Explicatif”, jossa oli sana "Tabu".
Rivi 26 ⟶ 28:
== Dada ja subjektiivisuus ==
Dada ei lyhyen olemassaolonsa aikana tuottanut kovinkaan paljon merkittäviä taideteoksia. Asenteena se on kuitenkin jatkanut olemassaoloaan. Taiteilijan subjektiivisuus tarkoitti, että hänen ei tarvinnut kuvata aiheita objektiivisesti. Niinpä Picabia rikkoi kameran, ja sanoi sen olevan valokuvaaja [[Alfred Stieglitz|Alfred Stieglitzin]] muotokuva. <ref name="oe" /> Dadaliikkeen taiteilijat olivat turhautuneet taiteeseen, taidehistoriaan ja historiaan ylipäätään. Monet heistä olivat [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] veteraaneja, jotka olivat tulleet [[Kyynisyys|kyyniseksi]] ihmisyyttä kohtaan nähdessään mitä ihminen kykeni tekemään toiselle ihmiselle Euroopan taistelukentillä. Tämä ilmeni myös taiteilijoiden välipitämättömänä suhtautumisena omiin teoksiinsa.
Monet dadaistit yrittivät tavoittaa teoksiinsa [[Alitajunta|alitajunnan]] antamaa sisältöä. Sen ajateltiin olevan taiteellisen luomistyön salattu laki. Sen vuoksi taiteen piti hylätä ulkomaailman jäljittely. Osa dadaisteista ajatteli, että geometria olisi otettava uudeksi kuvataiteen perustaksi, osa taas tavoitteli musiikin tavoin jäsenneltyä työskentelyä, “maalauksen jatkuvaa bassoa”. Kolmas tapa oli Hans Arpin omaksuma orgaanisten muotojen ja spontaanien väriläikkien luominen. Myöhemmin surrealistit nimittivät tätä [[Automatismi|automatismiksi]]. Dada vei osan tekijöistä erilaisiin ääri-ilmiöihin, kuten sattuman luomuksia, kadulta kerättyjä jätteitä tai lähes pimeydessä tehtyjä maalauksia. Duchamp teki vuoden 1920 tienoilla liikkuvien esineiden kinetiikkaa ja Picabia erilaisia samankeskisiä ympyröitä. <ref name="oe" />
Dadan perusta on järjettömyys. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen dada oli keino ilmaista hämmennystä, jota moni ihminen tunsi maailman käännyttyä ylösalaisin. Dada ei yritä löytää merkitystä epäjärjestyksestä, vaan hyväksyy sen luonnollisuutena. Monet löysivät tämän epäjärjestyksen dadan kautta ja käyttivät sitä ilmaistakseen tyytymättömyytensä aikaisemman järjestyksen estetiikalle ja sen aiheuttamalle tuholle.
== Varhaisia dadaisteja ==
| |||