Elokuvien tallentamiseen käytettiin vielä 1940-luvulla [[nitroselluloosa]]a, joka on epävakaata ja herkästi syttyvää materiaalia. Se myös kuluu ja muuttuu lopulta pölyksi. [[Selluloosa-asetaatti]] syrjäytti 1950-luvulla nitroselluloosan. Asetaatti on turvallisempaa, mutta sekin on kuluvaa materiaalia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cinema.ucla.edu/restoration/about-restoration| Nimeke = About Restoration| Julkaisija = UCLA Film & Television Archive| Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Restauroinnin ensimmäinen vaihe on etsiä elokuvasta puhtain olemassaoleva kopio. Täydellisessä tilanteessa se on alkuperäinen negatiiviversio[[Negatiivi (kuva)|negatiivi]]. Harvinaisissa elokuvissa kopio joudutaan usein valitsemaan vain muutamien versioiden joukosta. Suosituissa elokuvissa alkuperäinen negatiivi saattaa puolestaan olla huomattavan kulunut, sillä siitä on otettu sen historian aikana useita kopioita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://entertainment.howstuffworks.com/film-restoration3.htm| Nimeke = How Film Restoration Works: Restoring Film| Tekijä = Opfer, Chris| Julkaisu = HowStuffWorks|Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> Restauroinnissa pyritään kopiosta poistamaan muun muassa roskat ja korjaamaan liitokset ja repeämät. Joskus tuhoutuneita kohtia joudutaan paikkaamaan muista materiaaleista. Kun filmimateriaali on puhdistettu ja korjattu, siitä tehdään digitaalinen versio. Filmin lisäksi elokuvien restauroinnissa myös äänimateriaali entisöidään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://kavi.fi/fi/elokuvakokoelmat/digitaaliset-palvelut| Nimeke = Digitaaliset palvelut| Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti|Viitattu = 31.3.2019}}</ref>
