Ero sivun ”Nykyfilosofia” versioiden välillä

'''Nykyfilosofia''' on luonteeltaan tekninen termi, jolla viitataan tiettyyn ajanjaksoon länsimaisen filosofian historiassa: 20. ja 21. vuosisadan filosofiaan.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = A History of Women Philosophers: Volume IV: Contemporary Women Philosophers, 1900–Today| Julkaisija = Kluwer Academic Publishers| Vuosi =1995

1900-luvulla länsimainen filosofia esitetään jakautuneen "analyyttisen"”analyyttisen” ja "mannermaisen"”mannermaisen” filosofian kesken. Jako on kuitenkin ongelmallinen useammasta syystä. Termi "analyyttinen"”analyyttinen” viittaa yhtenäiseen metodologiseen asenteeseen. Kuitenkin metodologiset yhtäläisyydet [[Looginen empirismi|loogisten positivistien]] ja [[Ludwig Wittgenstein|Ludwig Wittgensteinin]] filosofiasta inspiroituneiden [[Arkikielen filosofia|arkikielen filosofian]] edustajien välillä ovat kyseenalaiset. Toisaalta loogiset positivistit uskoivat filosofian pystyvän tarjoamaan jonkinlaisen varman pohjan tieteelliselle tutkimukselle, kun taas Wittgensteinin myöhempi [[kielifilosofia]] suhtautuu tähän skeptisesti. Mannermainen filosofia puolestaan antaa ymmärtää että kyseisiä filosofeja yhdistää maantieteellinen sijainti. Tällöin [[Gottlob Frege]], Ludwig Wittgenstein ja käytännössä kaikki [[Wienin piiri|Wienin piirin]] jäsenet laskettaisiin mannermaisiksi filosofeiksi. Jako jäi kuitenkin elämään ja sitä on alettu kyseenalaistamaan vasta 1900-luvun loppupuolella.

Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten [[looginen positivismi|loogiset positivistit]] liittyvät läheisesti '''[[analyyttinen filosofia|analyyttiseen]]''' suuntaukseen, kun taas [[hermeneutiikka|hermeneutikot]], [[eksistentialismi|eksistentialistit]] ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat '''[[mannermainen filosofia|mannermaiseen]]''' suuntaukseen.

Joskus omaksi nykyfilosofian koulukunnaksi on eroteltu [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan.

{{commonscat-rivi}}