Ero sivun ”Maihinnousualus” versioiden välillä

 

==Historia==

Ensimmäiset varsinaiset maihinnousualukset otettiin käyttöön [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. Näiden alusten [[syväys]] oli kuormattunakin vain parisen metriä, eli ne pääsivät niin lähelle rantaa, että ajoneuvokalustolla pystyttiin ajamaan aluksesta maihin. Toteuttamansa [[Dunkerquen evakuointi|Dunkerquen evakuoinnin]] jälkeen [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] ainoa mahdollisuus ryhtyä taisteluun Manner-Euroopassa oli rannikolle suoritettu maihinnousu. Kun [[Winston Churchill]] oli tehnyt esityksen maihinnousualuksesta, joka kykenisi kuljettamaan yhden tai useamman [[panssarivaunu]]n, kokoontui brittiläinen varusteluteollisuus kesällä 1940 käsittelemään asiaa. Kokoukseen osallistunyt yhtiö [[Hawthorn Leslie and Company]] esitti suunnitelman, jonka perusteella valmistui marraskuussa 1940 ensimmäinen '''LCT'''-tyyppinen ({{k-en|Landing Craft Tank}}). Se oli tyyppiä LCT Mk I, tai LCT(1).

 

==Nykyaika==

{{Korjattava|Artikkelissa menevät maihinnousualus ja maihinnousutukialus täysin sekaisin}}

Suurimmat maihinnousualukset ovat [[Yhdysvaltain laivasto]]n ja [[Yhdysvaltain merijalkaväki|merijalkaväen]] käyttämät [[Tarawa-luokka|Tarawa-]] (LHA) ja [[Wasp-luokka|Wasp-luokan]] (LHD) alukset. Niiden vetoisuus on noin 40 000 tonnia, eli ne ovat kooltaan keskikokoisen lentotukialuksen luokkaa.

 

Niillä voi olla 40–50 lentolaitetta eli valikoima erilaisia [[helikopteri|helikoptereita]] ja [[Harrier|Harrier-]]hävittäjiä aina tehtävästä riippuen. Toisinaan aluksia nimitetäänkin helikopteritukialuksiksi.

 

Aluksilla on niiden oman miehistön lisäksi tilat noin 2 000 merijalkaväen sotilaalle, jotka toimitetaan maihin etupäässä helikoptereilla, kun alus pääsee kohdealueelleen. Aluksilla on tilaa myös maihinnousukalustolle, kuten ilmatyynyaluksille.