Ero sivun ”Hedonismi” versioiden välillä

'''Hedonismi''' ({{k-grc|ἡδονή|[[hedone]]}}, 'nautinto', 'mielihyvä') on [[elämänfilosofia]]n oppi, jokajonka asettaamukaan keskeisiä ja tavoiteltavia ovat [[nautinto|nautinnon]] taija [[mielihyvä]]n keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman [[etiikka|eettisen]] hedonismin mukaan "hyväksi on mikä tahansa, mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi".

Hedonismin pohjimmainen ideaperusidea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonisti pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa.

SamankaltaisiaSamanlaisia ajatuksia voi löytää [[John Stuart Mill]]in [[utilitarismi|klassisesta utilitarismista]]. Utilitarismi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttamantuottaman [[hyöty|hyödyn]] taija [[onnellisuustyytyväisyys|onnellisuudentyytyväisyyden]] perusteella, johonmihin usein yhdistetään [[mielihyvä]]. TämäUtilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijanyksilön onnellisuuteentyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuudentyytyväisyyden (vrt. [[individualismi]] ja [[kollektivismi]]).

[[Epikurolaisuus]] oli hedonismin tunnetuin edustaja antiikin filosofiassa. [[Epikuros]] painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä". Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa (''[[aponia]]''). Hän itse eli hyvin niukasti, syödenja söi lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mikämistä antoiepikurolaisuuden huononmaine maineenon epikurolaisuudellekärsinyt.

* [http://www.thefaithfulword.org/cathedonism.html Articles Discussing Christian Hedonism ] {{en}}