Ero sivun ”Neuvostoliiton kommunistinen puolue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Historia: Puhdistusten lopettaminen |
→Historia: kansalliset joukko-osastot |
||
Rivi 24:
Keskuskomitean kokoontumisten välissä puoluetta johti [[Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo|politbyroo]].
Yhdeksännen puoluekokouksen perustama keskuskontrollikomissio valvoi puoluekuria vuosina 1920–1934. Puolueella oli jäseniä ehdokasjäsenet mukaan lukien 528 354 vuonna 1922, 1 079 814 vuonna 1926, 2 212 225 vuonna 1931, 3 117 250 vuonna 1932 ja 3 555 338 vuonna 1933, jolloin todettiin puolueen kasvaneen liian suureksi.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Salomaa, Markku|Nimeke=Punaupseerien nousu ja tuho|Vuosi=2018|
Puolueen matalimman tason organisaatio oli nimeltään ensimmäisen tason organisaatio ({{k-ru|первичная партийная организация}}), jonka virallinen nimi vuoteen 1934 oli 'solu'. Puoluesoluja järjestettiin Neuvostoliiton joka organisaation yhteyteen, jossa oli vähintään kolme kommunistia. Joka työpaikalla, yliopistolla, kolhoosilla ja sotilasyksiköllä oli oma puoluesolunsa, johon kuuluivat siellä työskentelevät puolueen jäsenet.
Puolueen 12. edustajakokous hyväksyi 17.-23.4.1923 periaatteen kansallisten joukko-osastojen perustamisesta tasavaltoihin.<ref name=":0" />
Puolueen 18. edustajakokous pidettiin 10.-21.3.1939. Kokouksen ilmapiiri oli Stalinin puhdistuksillaan luoman pelotteen vuoksi yksimielinen eikä kukaan kysellyt kadonneiden puoluejäsenten perään. Edellisen vuonna 1934 pidetyn 17. edustajakokouksen 1966 osallistujasta oli teloitettu 1108. Puheessaan Stalin puolusti puolueessa tehtyjä puhdistuksia välttämättöminä, mutta myönsi, etteivät ne olleet sujuneet virheittä. Hän lisäsi, että enää ei voida käyttää ''joukkomaisen puhdistuksen menetelmää''.<ref name=":0" />
| |||