Ero sivun ”Van der Waalsin voima” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus Linkki täsmennyssivulle |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:vanderwaals-atomit.png|frame|200px|Pallomuotoja on yksi kappale, mutta ovaalia voidaan kiertää, joten ovaalimaisia tiloja on useampia kuin pallomaisia.]]
'''Van der Waalsin voimat''' eli '''dispersiovoimat''' tai '''London-voimat''' ovat [[molekyyli]]en välisiä heikkoja voimia, jotka ilmentyvät, kun molekyylit ovat korkeintaan 0,3–0,4 [[nanometri]]n (3–4 · 10<sup>−10</sup> m) etäisyydellä toisistaan.<ref name="Brock12">{{Kirjaviite | Tekijä=Madigan, Michael et al. | Nimeke=Brock Biology of Microorganisms | Kappale=3 | Sivu=52 | Julkaisupaikka=San Francisco | Julkaisija=Pearson Benjamin Cummings | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 0-321-53615-0 | Viitattu=16.1.2009 | Kieli={{en}} }}</ref> Yleisimmän selityksen mukaan Van der Waalsin voimat johtuvat molekyylien polarisaatiosta [[dipoli|dipoleiksi]], erityisesti [[Londonin voima|Londonin
Van der Waalsin voimia esiintyy kaikilla [[aine]]illa, mutta ne ovat heikkoja. [[Jalokaasu]]jen [[koheesio]] selittyy van der Waalsin voimalla. Jalokaasujen matalat [[sulamispiste|sulamis-]], ja [[kiehumispiste]]et osoittavat miten heikkoja van der Waalsin voimat yksinään ovat: [[helium]] esimerkiksi sulaa vain neljä astetta [[Absoluuttinen nollapiste|absoluuttisen nollapisteen]] (-273,15 °C / 0 °K) yläpuolella eikä [[kide|kiteydy]] lainkaan [[normaalipaine]]essa.
Atomien ja molekyylien sisäinen elektronitiheys ei ole vakaa, vaan ”lainehtii” satunnaisesti puolelta toiselle. Näin syntyy spontaaneja sähködipoleja, jotka [[induktio|indusoivat]] vastakkaisen [[kenttä (fysiikka)|kentän]] viereisiin molekyyleihin aiheuttaen [[vetovoima]]n. Satunnaisuuden takia kaikilla aineilla on van der Waalsin voimia, joten mikään aine ei voi olla todellinen [[ideaalikaasu]]. Van der Waalsin voimat muun muassa pitävät nesteheliumin kasassa, ja öljyjen märkyys ja [[alkaanimuovi]]en kiinteys johtuvat nimenomaan näistä voimista. Perinteistä hetkellisiin dipoleihin perustuvaa selitystä on kuitenkin sittemmin myös kritisoitu.<ref>{{
Van der Waalsin voimat ovat heikoimpia [[molekyylien väliset voimat|molekyylien välisistä voimista]]. Ne eivät pysty murtamaan vahvempia voimia, kuten esimerkiksi veden [[pintajännitys]]tä. Van der Waals -[[koheesio]]voimalla sitoutunut aine ei siis sekoitu veteen, koska veden koheesiovoima ([[vetysidos]]voima) on vahvempi. Tästä johtuu se, miten vesi pisaroituu vahatulla pinnalla: veden oma pintajännitys on vahvempi kuin vahan van der Waals -voima. Pelkästään van der Waals -voimilla koossapysyvä aine tuntuu öljymäiseltä tai vahamaiselta ja on pehmeää.
| |||