[[Kuva:Edda.jpg|thumb|''Proosa-Eddan'' sisältävän käsikirjoituksen kansi 1700-luvulta]]
'''Proosa-Edda''', taimyös '''Nuorempi Edda''', '''Sturlusonin Edda''' tai '''Snorrin Edda''', ({{k-non|Snorra Edda}})on [[Skandinaavinen mytologia|skandinaavisten muinaistarujen]] kokoelma, jonka kirjoitti vanhojen tarinoiden pohjalta islantilainen runoilija ja poliitikko [[Snorri Sturluson]] ilmeisesti vuoden 1220 tienoilla. Kirja sisältää vanhaa tarinaperinnettä yhdenmukaiseksi kirjoitetussa muodossa.<ref name="ojanen">{{Kirjaviite | Tekijä = Egerkrans, Johan (kääntäjän esipuhe Ojanen, Eero, s. 8–9.) | Nimeke = Pohjoismaiset jumalolennot | Vuosi = 2017 (alkuteos 2016) | Sivu = 8–9 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Ojanen, Eero | Tunniste = ISBN 978-952-312-440-0 }}</ref>
''Proosa-Edda'' muodostuu esipuheesta ja kolmesta osasta. Ensimmäinen osa ''Gylfaginning'' (”Gylfin harhanäky”) sisältää vuoropuhelun muotoon kirjoitettuja skandinaavisia myyttejä maailman syntymisestä, jumalten seikkailuista ja [[Ragnarök]]istä. Snorri kirjoitti osat ''Skáldskaparmál'' ja ''Háttatal'' [[runousoppi|runousopin]] käsikirjaksi aikansa runoilijoille.<ref name="eb">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Edda | Nimeke = Edda | Tekijä = | Ajankohta = 20.7.1998 | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 19.4.2017 }}</ref><ref name="snlno">{{Verkkoviite | Osoite = https://snl.no/Snorres_Edda | Nimeke = Snorres Edda | Tekijä = Nordbø, Børge | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Store norske leksikon | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = snl.no | Viitattu =15.11.2020 | Kieli = {{no}} }}</ref> Snorri lainaa välillä proosatekstinsä lomassa suoraan [[Runo-Edda|Edda-runoja]]. Joihinkin myöhempiin käsikirjoituksiin on myös lisätty näitä runoja.<ref name="clunies" />
Rivi 7:
== Gylfaginning ==
Gylfaginning tai Gylvaginning ({{k-non|Gylfaginning}}, ”Gylfin harhanäky”) on Proosa-Eddan ensimmäinen osa. Se on skandinaavisen mytologian ja muinaisuskon kollektiivinen esitys, jossa kerrotaan mestarillisella tavalla suuri osa vanhoista muinaisskandinaavisista myyteistä, mukaan lukien [[Útgarða-Loki|Thorin matka Utgardiin]], [[Hymir|Thorin kalastusmatka]], [[Balder|Balderin kuolema]] ja Ragnarök. Kuningas Gylfi (Gylve) uskoo näyssä kuulevansa kolmen jumalallisen olennon tarinoita. Esittämällä aineistonsa tällä tavoin Snorri välttää antamasta vaikutelman, että sisältö olisi historiallinen totuus, eikä häntä voida siten syyttää harhaopista. Snorrin tärkeimpinä lähteinä ovat toimineet vanhat runot, joista osa on säilynyt vanhemmassa Eddassa eli Runo-Eddassa. Gylfaginningissä kuvatut myytit olivat välttämätöntä tausta-aineistoa [[skaldi|skaldeille]], kun he sepittivät omia [[Kenning|kenningejään]].<ref name="snlno" />
