Ero sivun ”Kristinuskon historia Suomessa” versioiden välillä

kh ja linkkejä
p (Lisätty Kristinusko Suomessa -malline)
(kh ja linkkejä)
Kristillisiä esineitä, kuten kaularistejä, [[krusifiksi|krusifikseja]] ja [[ikoni|ikoneita]], on löytynyt ainakin 900-luvulta peräisin olevista haudoista.<ref>''Muutosten maailma 5: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan'' ISBN 951-0-30652-5. s. 33</ref> [[Arkeoastronomia|Arkeoastronomi]] Marianna Ridderstadin hautatutkimusten perusteella kristinusko saapui Suomeen jo rautakauden viikinkiajalla, ehkä jo 800-luvulla. Tällöin alettiin haudata vainajia pääsiäissuuntaan.<ref>Anniina Wallius: [https://yle.fi/uutiset/3-9490565 Suomalaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon odottamattoman varhain] 3.3.2017 Yle.fi</ref><ref>Marianna Ridderstad: [https://www.academia.edu/31689735/Orientations_of_the_early_Christian_graves_in_Finland Christian graves in Finland]</ref>
 
Arkeologisista tutkimuksisatutkimuksissa on selvinnyt myös, että [[Ahvenanmaa|Ahvenanmaalla]], [[Vakka-Suomi|Vakka-Suomessa]] ja [[Satakunnan historiallinen maakunta|Satakunnassa]] on alettu käyttää kristillistä eli esineetöntä hautaustapaa noin 1000-luvulla.<ref name="Hiltinus" />
 
[[Kiovan Venäjä]]ä hallinneen [[Vladimir Suuri|Vladimir Suuren]] tiedetään ottaneen kasteen vuonna 988, mikä nopeutti huomattavasti kristinuskon leviämistä idässä.<ref name="Hiltinus" /> Tanska ja Norja kristillistyivät puolestaan pohjoismaista ensimmäisinä 1000-luvun taitteessa ja niiden vanavedessä myöhemmin myös Ruotsi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=toim. Hanna-Maria Pellinen|Nimeke=Maasta, kivestä ja hengestä|Vuosi=2009|Sivu=26|Julkaisija=Turun yliopisto}}</ref> Ruotsin Birkassa tiedetään nykytietojen perusteella kuitenkin olleen kristittyjä 800-luvulta lähtien<ref name="Hiltinus" />, toisaalta maahan tehtiin ristiretkiä vielä vuonna 1123.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kurt Villads Jensen|Nimeke=Ristiretket|Vuosi=2019|Sivu=44|Julkaisija=Turun historiallinen yhdistys}}</ref>
[[Adam Bremeniläinen|Adam Bremeniläisen]] kirjoittamaa Hampurin-Bremenin arkkipiispojen kronikkaa noin vuodelta 1075 on pidetty vanhimpana mahdollisena lähteenä kristillisen kirkon toiminnasta Suomessa.<ref name="Hiltinus" /> Kronikassa mainitaan [[Birka]]n piispa [[Hiltinus]], joka olisi kronikkaan myöhemmin tehdyn lisäyksen mukaan ollut ”Itämeren saarten piispa”.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.kirkko850.fi/html/aikaisemmat.htm|Nimeke=Kirkko Suomessa 850 vuotta|Tekijä=Kirkon tiedotuskeskus|Luettu=11. huhtikuuta 2009}}</ref><ref name="Hiltinus" /> Tämän on tulkittu merkinneen, että piispa Hiltinuksen tehtävänä oli myös vastata [[Itämeri|Itämeren]] itäpuolella asuvista kristityistä ja levittää kristinuskoa heidän pariinsa.<ref name="Hiltinus" /><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://vp1992-2001.vpk.ee/eng/k6ned/K6ne.asp?ID=3821|Nimeke=President of the Republic on the 456th Schaffermahlzeit in Bremen, on February 11, 2000|Selite=Viron presidentin [[Lennart Meri|Lennart Meren]] puhe Bremenissä vuonna 2000|Luettu=11.4.2009|Kieli={{en}}}}</ref> Mitään konkreettisia todisteita Hiltinuksen toiminnasta tai ”Itämeren saarten” ulottumisesta Suomeen ei kuitenkaan ole.
 
On myös esitetty, että Ahvenanmaan alue, Vakka-Suomi ja Satakunta olisivat olleet poliittisessa yhteydessä joko liiton tai riippuvuuden kautta Ruotsiin, mikä edesauttoi läntisen kristinuskon siirtymistä Suomeen.<ref name="Hiltinus" /> Mahdollisesti vuoden 1120 tietämiltä peräisin olevaolevassa niin sanotussa Firenzen muistiinpanossa [[Viro]]ksi ja Lounais-Suomeksi tulkitut alueet (''Hestia'' ja ''Findia'') on merkitty Ruotsin maakunniksi.<ref name="Hiltinus" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Philip Line|Nimike=Kingship and state formation in Sweden, 1130–1290|Vuosi=2007|Sivu=423|Julkaisija=BRILL|Isbn=9004155783|www=http://books.google.com/books?id=du4gbrqq-xQC&lpg=PA423&ots=CdK8iNKcG5&dq=Firenze%20%2BHestia%20%2BFindia&pg=PA423#v=onepage&q&f=false}}</ref> Toiset tutkijat ovat kuitenkin tulkinneet, niillä tarkoitetun Ruotsin [[Gästrikland|Gästriklandia]] ja [[Finnveden|Finnvedeniä]].<ref>''Suomen varhaiskeskiajan lähteitä''. Historian Ystäväin Liitto 1989</ref>
 
Suomen ensimmäiset katoliset vaikutteet ovat verokirjojen kääreinä uusiokäytettyjen kirkollisten kirjoitusten perusteella olleet mahdollisesti [[Saksa|Saksasta]] ja [[Englanti|Englannista]], myös joitain alkuperältään [[Ranska|ranskalaisia]] tekstejä on säilynyt. Eräät Suomesta löytyneet 1000- ja 1200-luvuille ajoitetut kirkollisten tekstien katkelmat on kirjoitettu [[Köln|Kölnissä]]. Ruotsin nuori kehittymässä ollut kirkko oli tuolloin vasta opiskelemassa kirkollisten tekstien tuottamista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=toim. Hanna-Maria Pellinen|Nimeke=Maasta, kivestä ja hengestä|Vuosi=2009|Sivu=30–31|Julkaisija=Turun yliopisto}}</ref>
 
Vuonna 2013 löydetyt Suomen vanhimman tunnetun kirkon jäännökset sijaitsevat Aurajoen varrella Kaarinassa, Ravattulan kylän Ristimäellä. Ravattulan kirkkoa käytettiin 1100-luvun loppupuolelta 1200-luvun alkuun eli ajanjaksona, jolloin Suomi ei ollut vielä [[Seurakunta|seurakunnallisesti]] järjestäytynyt.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ravattula.fi/etu.htm|nimeke=Ravattulan Ristimäki - Suomen vanhin kirkonpaikka|julkaisu=www.ravattula.fi|viitattu=2021-12-26}}</ref>
 
Suomalaiset eivät omaksuneet kristinuskoa yleensä vapaaehtoisesti, vaan väkivallan uhan pakottamana. Vuodelta 1171 tai 1172 säilyneessä paavi [[Aleksanteri III (paavi)|Aleksanteri III]]:n [[Gravis admodum|Gravis Admodumin]] kirjoittamassa kirjeessä kuvaillaan suomalaisten kääntyvän kristityiksi aina vihollisen uhatessa, mutta vaaran väistytyttyä palaavan takaisin "pakanallisiin tapoihin" ja saarnaajien vainoamiseen.<ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Toimittanut Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=64|Julkaisija=Historian aitta}}</ref>
 
[[Innocentius III|Paavi Innocentius III]] kirjeessä vuodelta 1209 kerrotaan Suomen kääntyneen muutamien ylhäisten "huolenpidon" avulla kristinuskoon.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=32|Julkaisija=Historian aitta}}</ref> Suomella tarkoitettiin tuohon aikaan nykyistä [[Varsinais-Suomen maakunta|Varsinais-Suomea]]. Pakkokäännyttäminen johti kuitenkin [[Hämeen kapina|Hämeen kapinaan]] vuonna 1237, jonka yhteydessä hämäläiset palasivat alkuperäisen uskontonsa harjoittamiseen. [[Gregorius IX|Paavi Gregorius IX]] vaati ruotsalaisia kristittyjä ja "läheisissä saarissa asuvia katolisia miehiä" hyökkäämään sen vuoksi hämäläisten kimppuun.<ref name=":1" />
 
Ensimmäinen historiallisessa lähteessä mainittu [[Turun arkkipiispa|Suomen piispa]] on [[Tuomas (Suomen piispa)|Piispa Tuomas]], joka toimi virassaan mahdollisesti vuosina 1220–1245. Paavi Gregorius IX:n kirjeessä vuodelta 1229 todetaan Suomen piispan käännyttäneen "suuren pakanakansan" Suomessa ja läheisissä maissa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=40|Julkaisija=Historian aitta}}</ref> Gregorius IX totesi kuitenkin kolmen vuoden kuluttua [[Semgallit|Semgallien]] piispalle lähettämässään kirjeessä katolisen kirkon olevan Suomessa edelleen "vähäisen".<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=47|Julkaisija=Historian aitta}}</ref> Gregorius IX antoi Suomen piispalle luvan valloittaa käännytyksen kohteeksi joutuneiden pyhät lehdot ja muut pyhäköt<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toim. Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=43|Julkaisija=Historian aitta}}</ref> ja pyrki samana vuonna myös estämään Suomen piispan pyynnöstä [[Gotlanti|gotlantilaisten]] aseiden, hevosten, laivojen ja elintarvikkeiden myymisen ei-kristityille suomalaisille. Suomalaiset olivat Paavinpaavin mukaan pyrkineet näiden tarvikkeiden avulla "tuhoamaan kristinuskon alueelta".<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toimi. Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989 |Sivu=43–44|Julkaisija=Historian aitta}}</ref>
 
=== Ristiretket ===
{{Pääartikkeli|[[Ristiretket Suomeen]]}}
 
Katolista uskoa levitettiin Suomeen aseellisten hyökkäysten avulla [[Ristiretket Baltiaan|kuten myös Baltiaan]]. Suomeen kohdistuneille niin sanotuille ristiretkille lähdettiin ainakin [[Tanska|Tanskasta]] ja [[Ruotsi|Ruotsin]] eri alueilta.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=380|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Tanska teki Suomeen ristiretkiä ainakin vuonna 1187 tai hieman ennen<ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=Kurt Villads Jensen|Nimeke=Ristiretket|Vuosi=2019|Sivu=126–127|Julkaisija=Turun Historiallinen Yhdistys}}</ref> sekä vuosina 1191 ja 1202. Norjan kuninkaalle paavi Gregorius IX antoi puolestaan kirjeessään 6. heinäkuuta 1241 luvan vaihtaa [[Pyhä maa|Pyhään maahan]] tehtävä ristiretki "maasi naapuruudessa asuvia pakanoita vastaan".<ref name=":0" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Toimittanut Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=69|Julkaisija=Historian aitta}}</ref> Myös [[saksalaiset]] ovat mahdollisesti tehneet väkivaltaista käännytystyötä Suomessa. Tämän puolesta puhuvat [[Jouko Vahtola|Jouko Vahtolan]] mukaan Neitsyt Marian kirkoiksi 1200-luvulla vihittyjen kirkkojen nimet sekä Hämeen [[Kirkkoherra|kirkkoherrojen]] ja [[Vouti|voutien]] saksalaisuus.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kari Tarkiainen|Nimeke=Ruotsin itämaa|Vuosi=2010|Sivu=88|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref> Historialliset lähteet mainitsevat puolestaan ortodoksisen Novgorodin lähettäneen 500 munkkia levittämään uskoaan Venäjän pohjoisille äärille, mm. [[Karjala|Karjalaan]] ja Suomeen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kari Tarkiainen|Nimeke=Ruotsin itämaa|Vuosi=2010|Sivu=67|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref>
 
==== Piispa Henrik ====
=== Ortodoksisuuden leviäminen Karjalassa ja Itä-Suomessa ===
 
[[Karjalaiset (kansa)|Karjalaiset]] liittyivät [[Novgorod|Novgorodin]] alaisuuteen ja omaksuivat ortodoksisen uskon. Tämäkin muutos tapahtui hitaasti ja asteittain, ja Karjalassa onkin säilynyt paljon esikristillistä mytologiaa ja perinteitä.
 
Ortodoksisessa kirkossa kutsutaan [[Karjalan valistajat|Karjalan valistajiksi]] Venäjän Karjalassa, Lapissa, [[Inkeri|Inkerissä]], Vepsässä ja [[Äänisjoki|Äänisjoen]] ja [[Vienanjoki|Vienanjoen]] alajuoksulla vaikuttaneita lähetyssaarnaajia, luostarien perustajia, erämaakilvoittelijoita ja esimerkillisiä paikallisia ihmisiä. Valistustyössä oli ortodoksisen uskon levittämisen lisäksi tavoitteena myös juurruttaa maallista valtaa ja viedä [[Tsaari|tsaarin]] poliittisia valtapyrkimyksiä eteenpäin. Työn tuloksina syntyi Karjalaan useita luostareita, kirkkoja ja tšasounoita[[Tsasouna|tsasounoita]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ortodoksi.net/index.php/Karjalan_valistajat | Nimeke = Karjalan valistajat | Ajankohta = | Julkaisu = Ortodoksi.net| Viitattu =3.9.2017 }}</ref> Perimätiedon mukaan [[Valamon luostari (Laatokka)|Valamon luostari]] perustettiin 1100-luvulla tai viimeistään 1300-luvulla, <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valamo.fi/historia-sp-715447657.html?showall=1 | Nimeke = Historia | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu =Valamo | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> [[Konevitsan luostari]] vuonna 1393<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ortodoksi.net/index.php/Konevitsan_luostari | Nimeke = Konevitsan luostari | Julkaisu = Ortodoksi.net | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> ja [[Petsamon luostari]] 1500-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-6175413 | Nimeke = Petsamon luostari kunnostetaan | Tekijä = | Ajankohta =2012 | Julkaisu = Yle | Viitattu =3.9.2017 }}</ref>
 
Vuosina 1610–1617 käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä [[Inkerin sota]], jolloin [[Jakob De la Gardie]]n johtama sotajoukko valtasi [[Käkisalmi|Käkisalmen]] ja sen ortodoksinen piispa [[Sylvester I|Silvester]] joutui pakenemaan Venäjälle. Samalla ruotsalaisjoukot tuhosivat Valamon ja Konevitsan luostarit.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kärkkäinen, Tapani | Nimeke = Kirkon historia : ortodoksin käsikirja | Vuosi = 1999 | Luku = 28. Ruotsin vallan aika | Sivu = 182 | Selite = | Julkaisupaikka = Joensuu | Julkaisija = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-8979-27-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.7.2018 | Kieli = }}</ref> Sodan päättäneessä [[Stolbovan rauha]]nsopimuksessa vuonna 1617 taattiin Ruotsiin liitetyn alueen ortodoksiselle väestölle oikeus harjoittaa omaa uskontoaan.<ref name="VAP">{{Verkkoviite | Osoite = https://uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html | Nimeke = Suomen uskonnonvapauden historia | Ajankohta = 2016 | Julkaisu = Uskonnonvapaus | Julkaisija = Vapaa-ajattelijain liitto ry | Viitattu = 3.9.2017 }}</ref> Kuitenkin käytännössä Ruotsin alaiset ortodoksit joutuivat vaikeaan asemaan. Ruotsin valtion tuella evankelis-luterilainen kirkko levitti luterilaisuutta Käkisalmen läänin alueelle pakkokäännyttämällä ortodokseja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kärkkäinen, Tapani | Nimeke = Kirkon historia : ortodoksin käsikirja | Vuosi = 1999 | Luku = 28. Ruotsin vallan aika | Sivu = 183 | Selite = | Julkaisupaikka = Joensuu | Julkaisija = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-8979-27-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.7.2018 | Kieli = }}</ref> [[Praasniekka|Praasniekkojen]] viettäminen kiellettiin ja ortodoksien oli käytävä joka toinen [[sunnuntai]] kuuntelemassa luterilaista saarnaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kärkkäinen, Tapani | Nimeke = Kirkon historia : ortodoksin käsikirja | Vuosi = 1999 | Luku = 28. Ruotsin vallan aika | Sivu = 183 | Selite = | Julkaisupaikka = Joensuu | Julkaisija = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-8979-27-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.7.2018 | Kieli = }}</ref> Tämän seurauksena kymmenet tuhannet ortodoksit pakenivat Venäjälle ja tilalle tuotiin väestöä [[Savo|Savosta]], joka edesauttoi [[Pohjois-Karjala]]n, [[Karjalan kannas|Karjalan kannaksen]] ja Inkerin luterilaistumista.
 
==Renesanssi==
=== Uskonpuhdistus ===
{{Pääartikkeli|[[Uskonpuhdistus Ruotsissa#Uskonpuhdistus Suomessa]]}}
Kuningas [[Kustaa Vaasa]] ei halunnut, että reformaatiota ajettaiisinajettaisiin maassa kovinkaan voimakkaasti. Kirkon johtomiehetkin olivat samaa mieltä. Luostarit kuitenkin lakkautettiin. [[Naantalin luostari]] sammui itsekseen, kun viimeiset nunnat kuolivat.<ref>Virrankoski, s. 53.</ref> Ilmeisesti Suomen ensimmäinen uskonpuhdistuksen julistaja oli [[Petrus Särkilahti]], joka palasi Saksasta 1537. Särkilahti vaikutti myös tulevien pappien koulutukseen [[Turun tuomiokapituli|Turun tuomiokapitulissa]].<ref name="HIL">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luterilainen.net/uskonpuhdistuksen-tulo-suomeen/ | Nimeke = Uskonpuhdistuksen tulo Suomeen | Tekijä = Petri Hiltunen | Ajankohta = | Julkaisu = Luterilainen.net | Julkaisija = Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta |Viitattu = 3.9.2017 }}</ref>
 
Varsinaisesti uskonpuhdistuksen laittoi käyntiin [[Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg|Wittenbergin yliopistosta]] valmistunut pappispolvi, joka oli lähtenyt opiskelemaan 1530-luvulla. Tähän pappissukupolveen kuuluivat muun muassa Suomen uskonpuhdistuksen keskeisimmät hahmot [[Mikael Agricola]] ja [[Paavali Juusten]]. Uskonpuhdistuksen keskeisimpiä periaatteita oli kristinuskon opettaminen kansan kielellä ja näin Mikael Agricola loi kirjoitetun suomen kielen – Agricolaa kutsutaan suomen kielen isäksi.<ref name="HIL"/>
== 1600-luku ==
=== Puhdasoppisuuden aikakausi ===
1600-luku oli Ruotsissa ja Suomessa [[Puhdasoppisuuden aika Suomessa|puhdasoppisen luterilaisuuden aikakautta]]. Kirkon johdolle oli tärkeätätärkeää pysyä erossa katolisuudesta ja muista vääristä opeista. Turun piispaksi nimettiin 1627 ruotsalainen [[Isak Rothovius]]. Häntä oli edeltänyt [[Ericus Erici Sorolainen|Eerik Eerikinpoika Sorolainen]], jota [[Kustaa II Aadolf]] epäili myönteiseksi katolisuutta kohtaan. Siksi Turkuun tuli ruotsalainen piispa, mihin vaikutti myös osaltaan Suomen papiston vaatimaton opillinen taso. Rothoviuksen jälkeen piispana oli ruotsalainen aina vuoteen 1718 saakka. Vaikka Rothovius olikin ruotsalainen, hän pyrki edistämään Suomen kirkkoa. Hän muun muassa kiirehti Sorolaisen aloittaman koko Raamatun suomentamistyötä. ''[[Biblia]]'' ilmestyi lopulta 1642.<ref>Virrankoski, s. 82.</ref>
 
Suomen kirkko oli vastuussa myös Turun hiippakunnassa asuvista [[Saamelaiset|saamelaisista]]. Kemijoen vesistön ja Inarin saamelaiset kastettiin kristinuskoon jo 1630-lukuun mennessä, vaikka opetus käytiinkin suomeksi. Vaikka saamelaiset olikin nimellisesti kristittyjä, monet [[Saamelainen muinaisusko|muinaisuskon]] piirteet säilyivät jopa 1900-luvulle asti.<ref name="virrankoski83">Virrankoski, s. 83.</ref>
 
Puhdasoppisuuden aikaan yhdistetään usein [[noitavainot]]. Suomeen noitavainojen uusi aalto saapui 1660-luvulla, mutta vainot jäivät melko vähäisiksi. 1660-luvulta vuoteen 1683 Suomessa, pääosin ruotsinkielisillä alueilla mestattiin noin 40 noitaa. Noitausko ei saanut Suomessa varsinaisesti jalansijaa, sillä perinteisesti suomalaisessa muinaisuskossa tietäjät olivat miehiä.<ref name="virrankoski83"/>
== 1700-luku ==
=== Pietismi ===
Ihmiset alkoivat jo 1700-luvulla ajatella uskoa yksilöllisemmin, ja vaikka kristinuskoa ei vastustettukaan, välinpitämätön asenne siihen yleistyi. Papit hyväksyivät tapakristillisyyden, mutta puuttuivat asiaan, jos huomasivat seurakunnassa epäsiveellisyyttä. Suomeen oli jo 1600-luvun lopulla levinnyt tietoja Saksassa syntyneestä [[pietismi]]stä. Turun piispa [[Johannes Gezelius nuorempi|Johannes Gezelius]], jota hämmensi pietismin radikaalit ja mystiikkaan viehtyneet kannattajat, arvosti kuitenkin pietismiä edustanutta [[Philipp Jacob Spener]]iä. Ensimmäinen radikaalpietisminradikaalipietismin suomalainen pappi oli [[Lars Ulstadius]]. Hän keskeytti tuomiokirkossa jumalanpalveluksen julistaaksenejulistaakseen tuomiota kirkolle. Ulstadius joutui luopiona elinkautiseen vankeuteen.<ref name="virrankoski135">Virrankoski, s. 135–136.</ref>
 
Kirkollinen pietismi alkoi kasvattaa merkitystään vapaudenajan lopulla. Siihen vaikutti erityisesti Tornion pedagogion rehtorin [[Johan Wegelius nuorempi|Johan Wegeliuksen]] saarnakirja ''Se pyhä evangeliumillinen valkeus taivaallisesa opisa ja pyhäsä elämäsä'' (1747–1749). Vaikka se oli varsin pietistinen kirja, [[Turun tuomiokapituli]] suositteli sitä. Rahvaan lukutaidon kehittyessä, suomenkielisiä kirjoja alkoi ilmestyä entistä enemmän. Englantilaisen [[Arthur Dent (teologi)|Arthur Dentin]] kirja ''Totisen kääntymisen harjoitus'' sai 1756 aikaan Uudellakirkolla ([[Kalanti|Kalannissa]]) herätystä. Uudeltakirkolta hertäys levisi nopesti kaikkialle Varsinais-Suomen länsiosaan ja Satakunnan rannikkoseudulle.<ref>Virrankoski, s. 137.</ref> Herätysliike vahvistui 1770-luvulla. Ominaista sille oli niin sanotut horrossaarnajathorrossaarnaajat, joista merkittävin oli talollisen tytär [[Anna Rogel]].<ref>Virrankoski, s. 138.</ref>
 
== 1800-luku ==
Suomen luterilaisen kirkolla oli keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I:n]] varsin luottamuksellinen suhde, koska piispat suostuivat keisarin ylivaltaan. Vaikka keisari olikin ortodoksi, hän oli Suomessa luterilaisen kirkon päämies.<ref name="virrankoski198">Virrankoski, s. 198–199.</ref>
 
Kansan keskuudessa vaikutti 1800-luvulla monia luterilaisia herätysliikkeitä, joilla oli paljon perinteitä 1700-luvulta mutta myös uusia piirteitä. Herätysliikkeiden vaikutus ei kuitenkaan levinnyt koko maahan, vaan monilla alueilla seurattiin kirkollista luterilaisuutta. [[Nilsiä]]ssä herätysliikkeeseen liittyi [[Paavo Ruotsalainen]]. Hän sai 1810-luvulla johtoaseman Pohjois-Savon herätysliikkeessä. [[Herännäisyys]] levisi Savosta Pohjanmaalle.<ref name="virrankoski198"/> Siitä erosi omat herätysliikkeet Mikkelissä, Karjalassa ja Lounais-Suomessa, jossa alkoi 1817 uusi herätyksen aalto [[Juho Uusikartano]]n johdolla. Liike oli aluksi hurmoksellisestihurmoksellinen, ja se on saanut nimekseen [[hyppyherätys]].<ref name="virrankoski200">Virrankoski, s. 200.</ref> [[Henrik Renqvist]]in kirjojen vaikutuksesta Lounais-Suomen hyppyherätys kehittyi [[Rukoilevaisuus|rukoilevaisuudeksi]].<ref name="virrankoski201">Virrankoski, s. 201.</ref>
 
Luterilaisen kirkon johtokin huolestui herätysliikkeistä, sillä sene näyttinäyttivät vaikuttavan papiston arvovaltaan ja kirkon järjestykseen. Arkkipiispa [[Jacob Tengström]] oli varsin aktiivinen herätysliikkeiden vastustaja, mutta käytännössä heränneiden vainoaminenvaino oli varsin lievä. Kirkon johto luopui 1840-luvulla heränneiden ahdistamisesta, kun heidät oli todettu poliittisesti vaarattomiksi.<ref name="virrankoski201"/>
 
Ruotsin Lapissa syntyi 1840-luvulla perustajansa [[Lars Levi Laestadius|Lars Levi Laestadiuksen]] mukaan nimetty [[lestadiolaisuus]]. Laestadius ei pyrkinyt perustamaan omaa liikettään, mutta hänen saarnoistaasaarnoistaan syntynyt herätys sai nimensä 1870-luvulla.<ref name="virrankoski269">Virrankoski, s. 269.</ref> Siihen liittyi hajanaisesti ihmisiä ympäri Suomea jo 1870-luvun aikana, mutta [[Keski-Pohjanmaan maakunta|Keski-Pohjanmaalla]] se sai erityisen paljon kannatusta ruotsinkielisen maalaisväen keskuudessa.<ref name="virrankoski270">Virrankoski, s. 270–271.</ref>
 
=== Kirkon ja valtion suhde ===
Ranskan [[Valistus|valistuksen]] radikaalein suunta levisi Suomeen 1850-luvun puolivälin jälkeen. Esimerkiksi monet Helsingin yliopiston [[Wiipurilainen Osakunta|Wiipurilaisen Osakunnan]] jäsenet omaksuivat ”vapaamielisyyden”. Kirkko joutui Suomessa puolustuskannalle, ja sen hallintoa alettiin uudistaa.<ref name="virrankoski268">Virrankoski, s. 268.</ref> Vuosien 1865–1870 aikana kirkosta kehittyi oma valtiosta erillinen organisaatio. Eri lait ja asetukset siirsivät paikallishallinnon ja koulutuksen pois kirkollisilta viranomaisilta. Kirkosta tuli valtiosta erillinen toimija, joka kirkkolain mukaan päättää asioistaan itsenäisesti.<ref name="VAP"/><ref name="EVLVL">{{Verkkoviite | Osoite = https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkko-ja-yhteiskunta/valtionkirkko-ja-kansankirkko | Nimeke = Valtionkirkko ja kansankirkko | Julkaisu = Suomen evankelis-luterilainen kirkko | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> Vuoden 1870 kirkkolaki perusti muun muassa [[Kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]], joka kokoontui kymmenen vuoden välein tarkistamaan kirkkolakia. Liberaalit uskoivat jäävänsä voitolle, kun yli puolet kirkolliskokoukseen jäsenistä oli maallikkoja. He olivat kuitenkin pääosin herätysliikkeiden jäseniä.<ref name="virrankoski268"/>
 
Kirkon uusiutumista todisti myös [[Kristillinen lähetystyö|lähetystyön]] leviäminen. Porvoon piispa [[Frans Ludvig Schauman]] tuki oman lähetystyön perustamista, ja vuonna 1859 perustettiin [[Suomen Lähetysseura]]. Se koulutti muutamia lähetyssaarnaajia ja hankki kohteen niin sanotulta [[Ambomaa]]lta [[Ovambot|ovambojen]] keskuudessa nykyisen [[Namibia]]n pohjoisosista. [[Suomalainen lähetystyö Ambomaalla|Ambomaan lähetystyötä]] johti kymmeniä vuosia [[Martti Rautanen]]. Suomalaiset auttoivat Ambomaalla luomaan ovamboille kirjakielen, opettivat luku- ja kirjoitustaitoa, vastustivat vahingollisia tapoja, pyrkivät kohentamaan toimeentulojatoimeentuloa ja parantamaan sairaanhoitoa.<ref name="virrankoski270"/>
 
Uskonnollinen auktoriteetti säilyi pitkään esimerkiksi todistajan ja kalastuksenvalvojan valatilaisuuksissa juhlallisen vakuutuksen pohjana, vaikka kirkko oli erotettu valtiosta.<ref name="VAP"/> [[Kirkonkirja|Kirkonkirjat]] olivat vuosisatojen ajan väestötietojärjestelmän pohjana. Turun piispa Isak Rothovius määräsi vuonna 1628, että pappien oli luetteloitava syntyneet, vihityt ja kuolleet. Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta hoitivat väestökirjanpitotehtäviä yhdessä maistraattien kanssa vuoteen 1999 saakka.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://vrk.fi/historia | Nimeke = Historia | Julkaisu = Väestörekisterikeskus | Viitattu =3.9.2017 }}</ref>
 
Kirkon ja valtionhallinnon yhteistyö näkyy edelleen esimerkiksi valtiopäivien avausjumalanpalveluksessaavajaisjumalanpalveluksessa, ja valtioneuvoston edustajana kirkolliskokouksessa. Kirkko on julkisoikeudellinen toimija, joka tekee oikeudellisia toimia esimerkiksi vihkiessään avioliittoon.<ref name="EVLVL"/>
 
== Nykyiset kirkkokunnat ==
{{Pääartikkeli|[[Uskonto Suomessa]]}}
Perustuslain mukaan [[Kirkkolainsäädäntö|kirkkolaissa]] säädetään [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|evankelis-luterilaisen kirkon]] järjestysmuodosta ja hallinnosta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kirkkolaki | Nimeke = Perustuslaki, 76 | Ajankohta = 1999 | Julkaisu = Finlex | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksista kirkkoa]] koskee [[Laki ortodoksisesta kirkosta]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060985 | Nimeke = Laki ortodoksisesta kirkosta | Ajankohta = 2006 | Julkaisu = Finlex | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> Esimerkiksi tilastoinnissa näistä kahdesta käytetään lakisääteisen asemansa takia nimitystä "valtionkirkko".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stat.fi/meta/kas/valtionkirkko.html | Nimeke = Valtionkirkko | Ajankohta = | Julkaisu = Tilastokeskus | Viitattu =3.9.2017 }}</ref> Sen sijaan kirkot eivät pidä itseään valtionkirkkoina vaan kansankirkkoina.<ref>https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kirkko+ja+valtio</ref>
 
Kolmanneksi suurin uskonnollinen ryhmä on [[helluntaiherätys]], joka on Suomen [[Vapaat suunnat|vapaakristillisistä]] yhteisöistä suurin. Muita suuria uskonnollisia yhteistöjä ovat [[Jehovan todistajat]] ja [[Suomen Vapaakirkko]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helluntaiseurakunnat.fi/helluntaiheratys | Nimeke = Helluntaiheratys | Ajankohta = | Julkaisu = Helluntaiseurakunnat | Viitattu =19.10.2015 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Haastettu%20kirkko.pdf | Nimeke =Haastettu kirkko: Uskonnolliset yhdyskunnat | Selite = sivu 30 | Julkaisu =evl.fi | Viitattu = 5.10.2015}}</ref>
6 381

muokkausta