Ero sivun ”Éric Rohmer” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Kirjallisuutta: filmihullun artikkeli
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
laajenn lähteen muk, aukt tunn
Rivi 2:
'''Éric Rohmer''' (synt. Jean-Marie Maurice Schérer tai Maurice Henri Joseph Schérer<ref name="Britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Eric-Rohmer | Nimeke = Éric Rohmer | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Britannica | Viitattu = 25.3.2020 }}</ref>, [[4. huhtikuuta]] [[1920]] [[Nancy]], [[Ranska]] – [[11. tammikuuta]] [[2010]]<ref name="ref"/>){{refn|ryhmä=Huom|nimi=Brit|Rohmer antoi henkilötiedoistaan useita versioita. Hän kertoi eri syntymänimiä ja eri syntymäpäiviä, kuten 21. maaliskuuta, 1920 ja 4. huhtikuuta 1920. Hän myös väitti joskus syntyneensä [[Nancy]]ssä ja joskus [[Tulle]]ssa.<ref name="Britannica" />}} oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä arvostetun elokuvalehti ''[[Cahiers du cinéma]]n'' entinen toimittaja monen muun aikalaisohjaajansa tavoin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Karjalainen, Jussi| Otsikko =Vapaana Rivieralla| Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta =29.5.2009| Sivut =D9}}</ref>
 
==Uran alkuvaihe==
Rohmer oli viimeinen maineeseen noussut [[ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan uuden aallon]] edustaja. Hänen ensimmäinen ohjauksensa ''Leijonan merkki'' (''Le signe du lion'') ilmestyi 1962, mutta hän teki läpimurron vasta elokuvilla ''[[Keräilijätär]]'' (1967) ja ''Yöni Maudin luona'' ([[1969]]). Myöhempiä tunnettuja elokuvia ovat ''O:n markiisitar'' (1975), ''Pauline rantatyttö'' (1982), ''Vihreä säde'' (1986) ja ''Syystarina'' (1998). Hän jatkoi uraansa 2000-luvulle.
Éric Rohmer työskenteli aluksi opettajana ja romaanikirjailijana. Useat elokuva-alan lehtien toimittajan työt veivät häntä kohti elokuvantekijän ammatteja. Hänen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvansa vuonna 1952 jäi keskeneräiseksi. Uuden yrityksen elokuvaohjaajana hän teki vuonna 1959, jolloin hän sai valmiiksi filmin ''Le Signe du lion'' (''Leijonan merkki''). Läpimurron hän teki vasta elokuvilla ''[[Keräilijätär]]'' (1967) ja ''Yöni Maudin luona'' (1969). Kuusi näiden aikojen elokuvaa muodostaa sarjan [[Kuusi moraalitarinaa]]. Myöhempiä tunnettuja elokuvia ovat ''O:n markiisitar'' (1975), ''Pauline rantatyttö'' (1982), <ref name="oe">{{Kirjaviite | Nimeke=Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1 | Sivu=9804–9805, art. Rohmer, Erik | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1986 | Isbn=951-1-05124-5}}</ref> ''Vihreä säde'' (1986) ja ''Syystarina'' (1998). Hän jatkoi uraansa 2000-luvulle asti.<ref>[https://www.hs.fi/muistot/art-2000002623977.html Éric Rohmerin muistokirjoitus]. Helsingin Sanomat 11.10.2010.</ref>
 
==Tunnustukset==
Elokuva ''[[Vihreä säde (elokuva)|Vihreä säde]]'' toi Éric Rohmerille vuonna 1986 [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlien]] [[Kultainen leijona|Kultaisen leijonan]]. Filmi oli osa hänen ''Komedioita ja sananlaskuja'' -sarjaansa. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Kultainen leijona elämäntyöstä. Hän oli myös [[Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkaana]] vuonna 1970 ja useampaan otteeseen [[César-palkinto|César-ehdokkaana]].
 
Rohmer oli viimeinen maineeseen noussut [[ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan uuden aallon]] edustaja. Monet hänen filmeistään ovat kirjallisten aiheiden elokuvasovituksia. Komediallisessa sävyssä tehdyt, henkevän ironista keskustelua sisältävät Rohmerin filmit eivät sisällä juurikaan toimintaa, sillä Rohmer etsi tietoisesti ihmisen sisäistä draamaa. <ref name="oe" />
 
== Filmografia ==
Rivi 48 ⟶ 52:
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/3190/%C3%89ric-rohmer Éric Rohmerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
* {{IMDb-h|0006445}}
 
==Kirjallisuutta==
*Anhava, Martti: ”Kun sattuma ja johdatus flirttailevat – Eric Rohmerin yö Pascalin seurassa”, ''Filmihullu'' 3/2015.
*Hösle, Vittorio: ''
EricEric Rohmer : Filmmaker and Philosopher.'' 
LondonLondon : Bloomsbury, 2016. 
ISBNISBN 978-1-4742-2113-9.
 
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Rohmer, Eric}}