Ero sivun ”Uudelleenkäyttö” versioiden välillä

 

Uudelleenkäyttö tulee ymmärtää eri asiaksi kuin [[kierrätys]], jossa tuotteet hajotetaan uusien tuotteiden raaka-aineeksi, esim. paperi takaisin selluloosaksi, kattila metalliksi tai puuvillavaate puuvillakuiduiksi. Suomessa näiden käsiteiden erilläänpito on haastavaa, koska kierrättäminen on monissa yhteyksissä vakiintunut uudelleenkäytön synonyymiksi. Perheet kierrättävät lastenvaatteita toinen toisilleen ja käyvät ostamassa kierrätyskeskuksista niin lelut kuin lipastotkin. Käsitteellistä sekamelskaa entisestään lisää termi uusiokäyttö, joka on kierrätystä. Uusiotuote on kierrätysmateriaalista tehty tuote.  Kun kierrätysmateriaalista tulee valtavirtaa, eikä enää puhuta esimerkiksi uusiopaperista, uusiokäyttö-termin soisi vakiintuvan tarkoittamaan tuota aiemmin mainittua uudeksi tekemistä. Kun uudelleenkäytön merkitys on korostumassa, uusiokäyttö-sana on alkanut maistua kovin makealta kierrättäjien suissa, ja sen käyttö tuntuu lisääntyneen, onhan se mukavasti saman kuuloinen, kuin arvokas ja arvostettu uudelleenkäyttö. Uudelleenkäytössä kaikki materiaalin hankkimisessa ja tuotteen valmistuksessa syntynyt arvo säilyy. Uusiokäytössä menetetään tuotteen valmistukseen käytetty työn ja luonnonvarojen – kuten energian – arvo. Prosesseissa kuluu energiaa ja vettä, ja usein myös käytetään kemikaaleja, joita myös pääsee luontoon - tai ainakin niiden pois puhdistaminen kuluttaa osaltaan energiaa ja vaatii omat laitteistonsa.