Ero sivun ”Jean Sibelius” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p rv, sotkua Merkkaukset: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon 2017 source edit |
→Muutto Ainolaan: "vuonna" Merkkaus: 2017 source edit |
||
Rivi 74:
[[Tiedosto:Ainola (suunnitellut arkkitehti Lars Sonck), 1940-1945, (D2005 167 6 128) Suomen valokuvataiteen museo.jpg|pienoiskuva|Ainola talvisessa asussa 1940-luvulla. (Valokuva [[Santeri Levas]].)]]
Jean ja Aino Sibeliuksen koti [[Ainola]] valmistui [[Rantatie (Tuusula)|Tuusulanjärven rantatielle]] vuonna 1904. Elämä Helsingissä oli käynyt sävellystyön ja perhe-elämän kannalta liian rasittavaksi vilkkaan ravintolaelämän takia. ”Helsingissä kaikki laulu kuoli minussa”, totesi Sibelius myöhemmin. Muutto Ainolaan takasi Sibeliukselle ihanteellisen työskentely-ympäristön koko loppuelämäksi. Sibeliuksen elämä oli näinä aikoina muutenkin nousuvoittoista: esimerkiksi hänen musiikkinsa alkoi löytää pysyvän jalansijansa Englannissa. Sibelius sai lukuisia vaikutusvaltaisia ulkomaisia tukijoita. Ainolan valmistumisen aikoihin sävelletyistä teoksista huomattavimpia ovat [[Sinfonia nro 3 (Sibelius)|kolmas sinfonia]] ja ''[[Pohjolan tytär (sävellys)|Pohjolan tytär]]''. Sibelius johti ''Pohjolan tyttären'' menestyksekkään kantaesityksen [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa vuonna 1906.<ref name="Kansallisbiografia" />
Vuonna 1907 [[Gustav Mahler]] – aikakauden toinen tärkeä sinfonikko – poikkesi Helsingissä konserttimatkalla. Sibelius kertoi Mahlerille arvostavansa sinfoniassa ”sen syvää logiikkaa, joka vaatii kaikkien motiivien sisäistä yhteyttä”. Mahler vastasi Sibeliukselle kuuluisilla sanoilla: ”sinfonian on oltava kuin maailma: siihen pitää sisältyä kaikki”. Sibelius edusti Mahleriin nähden vastakkaista tyyliestetiikkaa, eikä miesten välille syntynyt mitään syvää yhteisymmärrystä.<ref name="Kansallisbiografia" /> Tämä ei kuitenkaan estänyt Mahleria kehumasta vaimolleen Sibeliusta ihmisenä.
| |||