Ero sivun ”Jean Sibelius” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
p rv, sotkua
Merkkaukset: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon  2017 source edit 
Rivi 65:
Vuonna 1893 [[Viipurilainen osakunta]] tilasi Sibeliukselta musiikin Karjalan historiaa käsittelevään kuvaelmasarjaan. Sibelius koosti myöhemmin kuvaelmamusiikista Karelia-sarjan, johon kuuluivat osat ''Intermezzo'', ''Balladi'' ja ''Alla marcia''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tawaststjerna, Erik | Nimeke = Jean Sibelius 2 | Sivut = 13–20 | Selite = Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta tekijän kanssa yhteistyössä suomentanut Tuomas Anhava | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1967}}</ref>
 
Matka [[Bayreuth]]in [[Richard Wagner|Wagner]]-juhlille vuonna 1894 sai Sibeliuksen pohdiskelemaan kalevalaisen [[ooppera]]n säveltämistä. Tekeillä oli oopperahanke nimeltä ''Veneen luominen'', mutta istemminsittemmin Sibelius hylkäsi sen. Monia oopperaan tarkoitetuista aiheista päätyi neljä sävelrunoelmaa käsittävään orkesterisarjaan ''[[Lemminkäinen (Sibelius)|Lemminkäinen]]'' (1897). Kuuluisa ''Tuonelan joutsen'' perustui ''Veneen luomisen'' alkusoittoon.<ref name="Kansallisbiografia" />
 
Vuonna 1896 Sibelius haki Keisarillisen Aleksanterin yliopiston musiikin harjoitusmestarin virkaa, mutta hävisi paikan ystävälleen [[Robert Kajanus|Robert Kajanukselle]]. Korvaukseksi – ja säveltämisen kannalta onnekseen – Sibelius sai vuotuisen apurahan, joka myöhemmin vaihtui elinikäiseksi taiteilijaeläkkeeksi.<ref name="Kansallisbiografia" />
Rivi 74:
 
[[Tiedosto:Ainola (suunnitellut arkkitehti Lars Sonck), 1940-1945, (D2005 167 6 128) Suomen valokuvataiteen museo.jpg|pienoiskuva|Ainola talvisessa asussa 1940-luvulla. (Valokuva [[Santeri Levas]].)]]
Jean ja Aino Sibeliuksen koti [[Ainola]] valmistui vuonna 1904 [[Rantatie (Tuusula)|Tuusulanjärven rantatielle]] 1904. Elämä Helsingissä oli käynyt sävellystyön ja perhe-elämän kannalta liian rasittavaksi vilkkaan ravintolaelämän takia. ”Helsingissä kaikki laulu kuoli minussa”, totesi Sibelius myöhemmin. Muutto Ainolaan takasi Sibeliukselle ihanteellisen työskentely-ympäristön koko loppuelämäksi. Sibeliuksen elämä oli näinä aikoina muutenkin nousuvoittoista: esimerkiksi hänen musiikkinsa alkoi löytää pysyvän jalansijansa Englannissa. Sibelius sai lukuisia vaikutusvaltaisia ulkomaisia tukijoita. Ainolan valmistumisen aikoihin sävelletyistä teoksista huomattavimpia ovat [[Sinfonia nro 3 (Sibelius)|kolmas sinfonia]] ja ''[[Pohjolan tytär (sävellys)|Pohjolan tytär]]''. Sibelius johti ''Pohjolan tyttären'' menestyksekkään kantaesityksen [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa vuonna 1906.<ref name="Kansallisbiografia" />
 
Vuonna 1907 [[Gustav Mahler]] – aikakauden toinen tärkeä sinfonikko – poikkesi Helsingissä konserttimatkalla. Sibelius kertoi Mahlerille arvostavansa sinfoniassa ”sen syvää logiikkaa, joka vaatii kaikkien motiivien sisäistä yhteyttä”. Mahler vastasi Sibeliukselle kuuluisilla sanoilla: ”sinfonian on oltava kuin maailma: siihen pitää sisältyä kaikki”. Sibelius edusti Mahleriin nähden vastakkaista tyyliestetiikkaa, eikä miesten välille syntynyt mitään syvää yhteisymmärrystä.<ref name="Kansallisbiografia" /> Tämä ei kuitenkaan estänyt Mahleria kehumasta vaimolleen Sibeliusta ihmisenä.