Ero sivun ”Max Lindblom” versioiden välillä

Lindblom palasi takaisin Suomeen sisällissodan alkaessa Haaparannan kautta. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen jo tammikuussa 1918 ja osallistui ensin Tornion valtaukseen. Tornion valtauksen jälkeen hänet komennettiin Siikaisiin, missä hän toimi paikallisen suojeluskunnan harjoituspäällikkönä ja 15.–22. helmikuuta 1918 välisen ajan suojeluskuntajoukkojen päällikkönä. Siikaisista hän lähti joukkoineen Merikarvian rintamalle, missä hän toimi [[Satakunnan Ryhmä#Porin rykmentti|Kristiinankaupungin lentävän pataljoonan 2. komppanian]] päällikkönä. Myöhemmin hänet määrättiin tarkalleen 27. maaliskuuta 1918 [[8. Porin rykmentti 2. pataljoona|Porin rykmentin II pataljoonan]] 1. (5.) komppanian päälliköksi. Hän osallistui edellä mainitun komppanian päällikkönä sisällissodan[[Ahlaisten–Noormarkun rintama]]n taisteluihin Haminaholmassa[[Haminaholma]]ssa, Pohjansahalla[[Pohjansaha]]lla, Lammella, [[Noormarkku|Noormarkussa]] ja [[Porissa]]. Näissä taisteluissa hän haavoittui lievästi Pohjansahalla 25. helmikuuta 1918 ja pahemmin Noormarkussa 30. maaliskuuta 1918.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>