Wikipedia

Ero sivun ”Ambrosius (metropoliitta)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
kumottu muokkaus osittain, teksti valtaosin toistoa jo artikkelissa olevaan, pitäisi kirjoittaa olemassaolevaa täydentäen ja lähteistäen, myös neutraalius muistaen
Rivi 1:
{{Lyhenne|{{Pääartikkeli|[[]]}}}}{{Uskonnollinen henkilö
| nimi = Ambrosius
| kuva = Ambrosius.jpg
Rivi 39:
Vuonna 1988 Ambrosius valittiin [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksisen kirkon]] apulaispiispaksi nimekkeellä Joensuun piispa. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1996, jolloin hänet valittiin [[Oulun ortodoksinen hiippakunta|Oulun ortodoksisen hiippakunnan]] piispaksi (metropoliitta). Vuonna 2002 hän siirtyi Helsingin hiippakunnan piispaksi.<ref name=kb/> [[Ortodoksinen kirkollishallitus|Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen]] jäsen Ambrosius on ollut vuodesta 1996 alkaen.<ref name=kb/>
 
Ambrosius on toiminut myös [[Tulikivi |Tulikivi Oyj:n]] hallituksessa (1992–2011) sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta [[Fine]]n hallituksen puheenjohtajana (2009–).<ref name=kb/> Hän on tehnyt yhteistyötä [[vapaamuurarit|vapaamuurarien]] kanssa, mutta erosi järjestöstä 1980-luvulla. Ortodoksisen kirkon ohjeistuksena toimivissa kanoneissa kielletään [[salaseura|salaseuroihin]] kuuluminen, mikä ei Ambrosiuksen mukaan kosketa nykyajan vapaamuuraritoimintaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/pappien_yhteiskuntasuhteet_puhuttavat_ortodoksikirkkoa/778069 | Nimeke = Pappien yhteiskuntasuhteet puhuttavat ortodoksikirkkoa | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 3.6.2009 | Viitattu = 16.5.2014}}</ref>
 
Vuonna 2005 Metropoliitta Ambrosiuksen 60-vuotispäiväksi julkaistiin juhlakirja ''Ambrosius''. Kirjoittajat kuuluvat Ambrosiuksen ”verkostoon”, joukossa on muun muassa presidentti [[Tarja Halonen]].
 
===Nainen alttarissa -kiista 2015===
'''Ortodoksisen kirkon eteenpäin katsova ja uudistava voima.'''
Sunnuntaina 1. maaliskuuta 2015 Ambrosius toimitti [[Uspenskin katedraali]]ssa [[Ordinaatio|papiksivihkimisen]], jota seuraamaan hän oli kutsunut [[Helsingin evankelis-luterilainen hiippakunta|Helsingin luterilaisen piispan]] [[Irja Askola]]n. [[Liturgia]]n aikana Askolalle oli osoitettu paikka kliirosilla lähellä [[ikonostaasi]]a, mutta noin kymmenen minuuttia kestäneen papiksivihkimisen ajaksi Ambrosious kutsui Askolan [[alttari]]in. Lisäksi diakonit lukivat ektenioissa anomukset ”piispa Irjan” ja ”piispamme Irjan” puolesta.<ref name = Leo>{{Verkkoviite | Osoite = http://ort.fi/uutiset/arkkipiispan-tiedote | Nimeke = Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Leon tiedote | Julkaisija = Suomen ortodoksinen kirkko | Ajankohta = 3.3.2015 | Viitattu = 14.3.2015}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Hiiro, Jukka | Otsikko = Ortodoksikirkossa roihahti oppiriita | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 4.3.2015 | Sivut = A13 | www = http://www.hs.fi/kotimaa/a1425363452090 | Viitattu = 14.3.2015}}</ref>
 
Tapausta kritisoi ensin tiedotteessaan [[Leo (arkkipiispa)|arkkipiispa Leo]] ja sitten mielipidekirjoituksessa [[Helsingin ortodoksinen seurakunta|Helsingin ortodoksisen seurakunnan]] entinen [[kirkkoherra]] [[Veikko Purmonen]].<ref name=Purmonen>{{Lehtiviite | Tekijä = Purmonen, Veikko | Otsikko = Uspenskissa ylitettiin perinteisen ekumenian rajat | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 7.3.2015 | Sivut = C18 | www = http://www.hs.fi/mielipide/a1425620686081 | Viitattu = 14.3.2015}}</ref> Arkkipiispan mukaan naisen läsnäolo alttarissa sekä diakonien anomukset olivat ”vastoin ortodoksisen kirkon liturgista järjestystä”.<ref name=Leo/> Purmosen mukaan Uspenskin katedraalin tapahtuma ”ylitti selvästi perinteisesti hyväksytyt rajat”.<ref name=Purmonen/>
Ambrosius syntyi 10.08.1945 Tohmajärven Vatalan kylässä. Koti oli vauras maalaistalo. Tohmajärvellä käydyn keskikoulun jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1964.
 
Kritiikkiin vastasivat isä [[Heikki Huttunen (pappi)|Heikki Huttunen]] ja metropoliitta Ambrosius. Huttusen mielipidekirjoituksen mukaan ”Ortodoksinen usko ei opeta naisen [[Rituaalinen puhtaus|rituaalista epäpuhtautta]], joka esimerkiksi estäisi naishenkilöä astumasta pyhään paikkaan. Sellainen uskomus voi kyllä esiintyä kirkollisen elämän liepeillä, mutta ei kuulu siihen ilosanomaan, jota kirkon pitää julistaa.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/paivanlehti/10032015/a1425877617517 | Nimeke = Emme voi katsoa muita ylhäältä alaspäin | Tekijä = Huttunen, Heikki | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 10.3.2015 | Viitattu = 14.3.2015}}</ref> Ambrosiuksen mukaan tapahtumassa oli kyse ”kauniista ekumeenisesta eleestä”.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Metropoliitta Ambrosius | Otsikko = Piispa Irja Askolan vierailu Uspenskissa oli kaunis ekumeeninen ystävyyden ele | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 14.3.2015 | Viitattu = 14.3.2015 | Sivut=C22 | www = http://www.hs.fi/mielipide/a1426231954963}}</ref>
Luterilaisessa kodissa Ambrosius kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Ristimänimen Risto hän oli saanut, kun vanhemmat (Eetu ja Henni Jääskeläinen) osoittivat myötätuntoa Risto Rytiä kohtaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi.
 
Arkkipiispa Leo kirjoitti asiasta [[Ekumeeninen patriarkka|Konstantinopolin patriarkka]] [[Bartolomeos I|Bartolomeokselle]]. [[Pyhä synodi|Pyhän synodin]] vastauksen mukaan ”Ulkopuolisten meneminen alttariin ei ole ainoastaan ei-suotavaa vaan selvästi kielletty. Naishenkilöiden alttariin meneminen on sekä kanonisen perinteen että kirkon järjestyksen mukaan kielletty. -- luterilaisen kirkon naispiispan meneminen pyhään alttariin ja hänen läsnäolonsa siellä pyhän liturgian aikana, edes alttarin sivussa, on epäkanonista ja epäkorrektia.” Patriarkka ja pyhä synodi nuhtelivat ja varoittivat Ambrosiusta tämän toiminnasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ort.fi/uutiset/kanonista-perinnettae-rikottu | Nimeke = Kanonista perinnettä on rikottu | Tekijä = | Ajankohta = 15.6.2015 | Julkaisija = Suomen ortodoksinen kirkko | Viitattu = 19.6.2015}}</ref> Ambrosiuksen mukaan kyseessä ei ollut varoitus vaan kannanotto. Hänen mukaansa Askolan kutsuminen alttariin ei ollut epäkorrektia vaan Suomen oloissa tavanomaista kirkon edustajien kanssakäyntiä.<ref name = varoitus>{{Lehtiviite | Tekijä = Vuorio, Jukka & Vihavainen, Suvi | Otsikko = Metropoliitta Ambrosius: Naispappeutta pelätään | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 18.6.2015 | Sivut = A13 | www = http://www.hs.fi/kotimaa/a1434514705597 | Viitattu = 19.6.2015}}</ref>
Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budapestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Palattuaan Suomeen hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa.
 
Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä ortodoksisuuden syvä historian taju veivät mukanaan.
 
Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu ortodoksisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat tutkijamunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.
 
Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen elämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
 
Hänellä on ollut merkittävä rooli kirkon ja valtiovallan suhteiden ylläpitämisessä ja kirkon edunvalvojana yhteiskuntaan ja päättäjiin päin. Hän toimi ortodoksisen kirkon ulkoministerinä kansainvälisillä foorumeilla, joista yksi keskeinen vaihe oli toiminta Virossa 1990-luvulla. Kirkon sisällä hän on ollut traditioon nojaava, eteenpäin katsova ja uudistava voima.
 
Ambrosius tunnetaan suvaitsevana ja lämminhenkisenä kirkonpaimenena. Hän ei saarnaa, hänen sanomansa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Suorapuheisella tyylillään hän ruotii yhteiskunnan epäkohtia samalla kun hän avaa ajallisen elämän peruskysymyksiä ja muistuttaa kuulijaansa jokaisen mahdollisuudesta hengelliseen kasvuun.
 
Koko ajan Ambrosiuksen globaali kristillisyys ja ekumeenisuus ovat leimanneet hänen pioneerityötään kirkkojen välisessä lähentymisessä. Laaja-alaisemmin kuin kukaan muu ortodoksi hän on edustanut Suomen kirkkoa kansainvälisissä teologisissa neuvotteluissa eri kirkkojen välillä. Hän oli jäsenenä 1983–2006 Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa ja muissa elimissä.
 
Kulttuurikeskus Sofian perustaminen Helsinkiin jatkoi Valamon jälleenrakennustyötä. Ambrosiuksen johdolla Sofiasta on muodostunut merkittävä henkinen ja hengellinen keskus pääkaupunkiseudulla ekumeenisesti ja kansainvälisesti. Sofian resursoinnin ja toteuttamisen mahdollisti hänen valtaisa yhteiskunnallisten vaikuttajien verkostonsa poliittisiin päättäjiin, kulttuuri- ja talouselämään.
Ambrosius on saanut lukuisia huomionosoituksia, esimerkkeinä Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980, arkkimandriitan arvo 1986, Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996, teologian kunniatohtorin arvo 2011 (Helsingin yliopisto), Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1998 sekä lukuisia ulkomaisia kunniamerkkejä, mm. Virosta ja Kreikasta.
 
(Lähde: Jaana Juvonen: Tohmajärven ja Värtsilän historia 1868-2018. Keuruu 2020.Sivut 622-624.)
 
== Teokset ==
* {{Kirjaviite | Nimeke=Pyhyyden kaipaus | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-98101-1-0}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Etsijän mielellä. Arvopohdintoja ajassamme | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-98101-3-7}}
* ''{{Kirjaviite | Nimeke=Suomessa, Euroopassa ja maailmassa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 952-99462-1-X}}''
* ''Aika ei johda unohdukseen, Uskosta, kristityn tiestä ja kirkosta.'' Helsinki 2015.
* ''Valon portailla,'' Helsinki 2019.
 
=== Toimittajana ===
Rivi 81 ⟶ 64:
* ''Kristinuskon syntysijoilla – Islamin keskellä'', 2001)
* ''Henkinen johtajuus'', & Henrikki Tikkanen, Timo Kietäväinen, 2009
* ''OrtodoksinenJohtajuuden kirkkoseitsemän Suomessa,syntiä'', Markku HaapionJaakko Asparan ym. kanssa, LietoHelsinki 1979.2012
* ''Johtajuuden seitsemän syntiä'', Jaakko Asparan kanssa, Helsinki 2012
* ''Luojan kauneutta, Maila Mäkisen ikonien äärellä''. Helsinki 2017.
 
 
== Palkinnot ja tunnustukset ==
* [[Valtion tiedonjulkistamispalkinto]] 1980 ja
* [[Kuopio]]n kaupungin kulttuuripalkinto 1996.
* [[arkkimandriitta|Arkkimandriitanarkkimandriitan]] arvo 1986.
* Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki,
* Suomen ortodoksisen kirkon Pyhän Karitsan ritarikunnan komentajamerkki,
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ambrosius_(metropoliitta)”