Ero sivun ”L. Onerva” versioiden välillä

| nimi = L. Onerva

| kuva = L. Onerva.jpg

| kuvankoko =

| kuvateksti = L. Onerva vuonna 1907 =

| koko nimi = Hilja Onerva Lehtinen

| salanimi = -

| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|28|4|1882||1}}

| syntymäpaikka = [[Helsinki]], [[Suomen suuriruhtinaskunta]]

| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|28|4|1882|1|3|1972}}

| kuolinpaikka = Helsinki

| ammatit = [[kriitikko]], [[Kääntäminen|kääntäjä]], [[opettaja]], [[runoilija]]

| äidinkieli = -<!-- kirjailijan äidinkieli, mikäli se eroaa tuotannon kielestä -->

| aikakausi = 1904–1952

| tyylilajit =

| aiheet =

| suuntaus =

| tuotannon kieli = [[suomen kieli|suomi]]

| debyyttiteokset =

| pääteokset =

| palkinnot = {{Lista|

| uskontohuomioita =

| huomioitasivusto = -

'''L. Onerva''' (oik. '''Hilja Onerva Lehtinen''', {{Syntymä- ja kuolinaika|28|4|1882|[[Helsinki]]|1|3|1972|Helsinki}}) oli suomalainen runoilija. Onerva kirjoitti myös novelleja ja romaaneja sekä toimi suomentajana ja [[kriitikko|kriitikkona]]. Teoksissaan hän käsitteli usein naisen elämään kuuluvia vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitojaristi­riitoja.<ref name="HH" /> Onerva muistetaan myös vivahteikkaasta suhteestaan runoilija [[Eino Leino]]on.<ref>Nieminen 1982:, s. 203.</ref>

L. Onerva oli vanhempiensa Johan ja Serafina Lehtisen ainoa lapsi.<ref>Nieminen 1982:, s. 11.</ref> Hänellä oli vain muutamia muistikuviamuisti­kuvia äidistään, sillä tämä joutui mielisairaalaanmieli­sairaalaan Onervan ollessa seitsemänvuotiasseitsemän­vuotias. Tämän jälkeen Onervaa hoiti hänen isänäitinsäisän­äitinsä, josta tuli isän tapaan Onervalle hyvin läheinen.<ref name="Kortelainen 2006:, s. 10">Kortelainen 2006:, s. 10.</ref> Isä muutti 1893 [[Karhula|Karhulaan]] sahalaitoksensaha­laitoksen isännöitsijäksi, mutta Onerva jäi Helsinkiin koulunkäynninkoulun­käynnin vuoksi. Hän kävi pikkulastenpikku­lasten koulua ja aloitti yhdeksänvuotiaanayhdeksän­vuotiaana [[Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu|Helsingin suomalaisen tyttökouluntyttö­koulun]] valmistavalla luokalla. Vuonna 1893 Onerva aloitti viisivuotisenviisi­vuotisen tyttökouluntyttö­koulun.<ref name="Kortelainen 2006:, s. 10" />

Onerva piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaankoulu­tovereistaan ja menestyi tyttökoulussatyttö­koulussa hyvin. TyttökoulunTyttö­koulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisiamonen­laisia asioita. Onerva oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902.<ref name="HH" /><ref>Kortelainen 2006:, s. 13–15.</ref> Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Onerva alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiinyli­oppilas­kirjoituksiin [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Suomalaisen yhteiskoulunyhteis­koulun]] yksityisoppilaanayksityis­oppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoayli­oppilas­tutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksiyli­oppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksiarvo­sanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän.<ref>Nieminen 1982:, s. 22, 22–2323.</ref> Viimeisenä kouluvuotenaankoulu­vuotenaan Onerva pohti elämänuraansaelämän­uraansa ja tulevaisuuttaan.<ref>Nieminen 1982:, s. 29.</ref> Valinta oli vaikea, sillä Onervaa kiinnostivat monet taiteenalattaiteen­alat. Jatko-opistossa Onerva oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa.<ref>Kortelainen 2006:, s. 16–19.</ref> Onerva opiskeli [[Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto|Keisarillisessa Aleksanterin YliopistossaYli­opistossa]] estetiikkaa, ranskan kieltä ja lääketiedettälääke­tiedettä vuosina 1902–1911<ref name="375H" />, mutta ei suorittanut loppututkintoa.<ref name="HH" /><ref>Nieminen 1982:, s. 38.</ref>

Vuonna 1905 L. Onerva kihlautui [[Väinö Streng]]in kanssa, jonka oli tavannut yliopistonyli­opiston osakuntatoiminnassaosa­kunta­toiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussaloka­kuussa.<ref>Nieminen 1982:, s. 64–69.</ref> NuoripariNuori­pari muutti [[Räisälä]]än, [[Karjalankannas|KarjalankannakselleKarjalan­kannakselle]] Strengien sukukartanoonsuku­kartanoon. Onerva kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsalapsuuden­kotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliitonavio­liiton alkuaikoinaalku­aikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin.<ref>Nieminen 1982:, s. 71–76.</ref> Onervaa ja Strengiä vaivasi jatkuva rahapularaha­pula. Onerva hankki tuloja toimimalla viransijaisenaviran­sijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa [[Lahti|Lahteen]] [[elokuvateatteri]]n. Teatteri ei menestynyt, ja Onerva joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Streng ja Onerva muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen.<ref>Nieminen 1982:, s. 78–7978, 79, 85.</ref> Myöhemmin pari erosi lopullisesti.<ref>Nieminen 1982:, s. 116.</ref>

Onerva tapasi Eino Leinon ensimmäistä kertaa 1900-luvun alussa ollessaan vielä jatko-opistossa. Hän pyysi tuolloin Leinolta juhlarunoajuhla­runoa jatko-opiston konventtiin. Onerva kysyi Leinolta, mikä soveltuisi hänen tulevaisuuden urakseen parhaiten. Leino vastasi hänelle leikillisesti: ”Menkää naimisiin.”<ref>Mäkelä 2003:, s. 10.</ref> Onerva ja Leino tapasivat myöhemmin uudelleen ja rakastuivat intohimoisestiinto­himoisesti. He eivät kuitenkaan koskaan menneet naimisiin ja asuivat yhdessä vain ulkomaillaulko­mailla. Onerva ja Leino elivät ulkomaillaulko­mailla yhdessä viisi kuukautta majaillen eri puolilla [[Eurooppa]]a. Matkalla Onervan ja Leinon elämistä rajoitti rahapularaha­pula, eikä matka ollut kovin onnistunut.<ref>Mäkelä 2003:, s. 183, 207.</ref> Onerva merkitsi Leinolle paljon: hän oli tälle samalla rakastajatar, äiti ja kumppani.<ref>Mäkelä 2003:, s. 223.</ref> Leino vaikutti myös Onervan tuotantoon. Onervan ja Leinon suhde muuttui vähitellen ystävyydeksi, eikä heidän välejään katkaissut edes Onervan avioliittoavio­liitto [[Leevi Madetoja]]n kanssa tai Leinon solmimat avioliitotavio­liitot.<ref>Nieminen 1982:, s. 155.</ref> Onerva käsitteli rajua ja kipeää suhdettaan Leinoon muutamissa novelleissaan, romaanissaan ''Inari''-romaanissaan ja runokokoelmassaanruno­kokoelmassaan ''IltakellotIlta­kellot''.<ref>Nieminen 1982:, s. 162.</ref> Onerva oli Leinon tukena tämän kuolemaan asti ja hoiti muun muassa Leinon raha-asioita. Kun Leino kuoli vuonna 1926, Onerva alkoi kirjoittaa hänestä [[elämäkerta]]a. Alun perin elämäkerranelämä­kerran oli tarkoitus valmistua jo seuraavana vuonna, mutta se ilmestyi lopulta vasta vuonna 1932. Onerva on jäänyt Eino Leinon varjoon, vaikka Leino itse ei koskaan vähätellyt Onervan merkitystä. Onervan tuotanto ja persoona ovat kuitenkin aina saaneet vähemmän huomiota kuin Eino Leinon.<ref>Nieminen 1982:, s. 198–203.</ref>

L. Onerva solmi toisen avioliittonsaavio­liittonsa Leevi MadetojanMadet­ojan kanssa. Onerva ja MadetojaMadet­oja tutustuivat Leinon kautta, kun MadetojaMadet­oja sävelsi musiikkia Leinon näytelmiin.<ref name="Nieminen 1982:, s. 123">Nieminen 1982:, s. 123.</ref> MadetojaMadet­oja oli häntä viisi vuotta nuorempi, lahjakas nuori säveltäjä.<ref>Mäkelä 2003:, s. 283, 283–284284.</ref> Tuttavuus syveni vähitellen rakkaudeksi. Pari kuulutettiin kolmasti avioliittoonavio­liittoon vuonna 1913, ja he ilmoittivat kaikille olevansa naimisissa. Todellisuudessa Onerva ja MadetojaMadet­oja vihittiin vasta vuonna 1918.<ref>Mäkelä 2003:, s. 399, 413.</ref> AvioliittoAvio­liitto jäi lapsettomaksi, vaikka he toivoivat lasta.<ref>Nieminen 1982:, s. 171.</ref> He pysyivät yhdessä aina MadetojanMadet­ojan kuolemaan asti, mutta avioliittoaavio­liittoa varjostivat riidat ja kummankin alkoholiongelmatalkoholi­ongelmat.<ref name="Mäkelä 2003:, s. 575">Mäkelä 2003:, s. 575.</ref>

1920-luvulla Onerva oli tuottelias, mutta vuosikymmenenvuosi­kymmenen loppupuolellaloppu­puolella hänen terveytensä alkoi horjua. Hän oli ajoittain sairaalahoidossasairaala­hoidossa sydämensä, [[reumatismi]]nsa ja hermojensa vuoksi. Sairauksistaan huolimatta Onerva sai valmiiksi 1930-luvulla runokokoelmatruno­kokoelmat ''Yö ja päivä'' sekä ''Rajalla'' ja novellikokoelmannovelli­kokoelman ''Häistä hautajaisiin''.<ref>Nieminen 1982:, s. 207–209.</ref> 1930-luvun lopussa Onerva siirrettiin Kivelän sairaalaan ja sieltä [[Veikkola]]n parantolaan vakavien alkoholiongelmienalkoholi­ongelmien vuoksi. Vuonna 1942 Onerva joutui [[Nikkilä]]n [[mielisairaala]]an.<ref name="Mäkelä 2003:, s. 575" /> MadetojanMadet­ojan terveys alkoi samoihin aikoihin heikentyä, eikä hän jaksanut enää tukea mielisairaalassamieli­sairaalassa olevaa vaimoaan kuten ennen. Sairaalassa yksinäinen Onerva keskittyi kirjoittamaan runoja ja alkoi myös piirtää uudelleen. Tänä aikana syntyi tuhansia runoja ja piirustuksia. Näitä runoja julkaistiin vuonna 1945 kokoelmassa ''Pursi'' ja neljä vuotta myöhemmin kokoelmassa ''Kuilu ja tähdet''. Leevi MadetojaMadet­oja kuoli vuonna 1947, ja seuraavana vuonna Onerva pääsi pois mielisairaalastamieli­sairaalasta ystäviensä avulla. RunokokoelmaRuno­kokoelma ''IltaruskoIlta­rusko'' vuodelta 1952 jäi hänen viimeiseksi julkaistuksi teoksekseen, mutta hän kirjoitti runoja ahkerasti aina kuolemaansa asti.

L. Onerva kuoli 1. maaliskuuta&nbsp;maalis­kuuta 1972 lähes 90-vuotiaana.<ref>Nieminen 1982:, s. 211.</ref>

L. Onerva oli varsin kiistelty, omana aikanaan radikaali kirjailija, joka uskalsi kirjoittaa sovinnaista moraalia vastaan. Tuotannossaan Onerva korosti yksilön oikeutta toimia vapaasti ja päättää itsenäisesti omista asioistaan. Hänen teoksensa jakoivat vahvasti aikalaisten mielipiteitä, mutta ne myös menestyivät: hän sai teoksistaan yhteensä seitsemän [[Kirjallisuudenkirjallisuuden valtionpalkinto|valtion kirjallisuuspalkintoa]]a vuosina 1908–1910, 1921, 1923, 1927 ja 1933. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin [[Aleksis Kiven palkinto|Aleksis Kiven rahaston kunniapalkintokunnia­palkinto]]<ref name="HH" /> ja [[Pro Finlandia]] -mitali 1967.<ref>{{Verkkoviite|osoite name=https://ritarikunnat.fi/ritarikunnat/palkitut/suomen-leijonan-pro-finlandia-mitalin-saajat-aakkosjarjestyksessa/|nimeke=Suomen"RK" Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat|ajankohta=2020-10-09|viitattu=2021-10-31|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>

Onervan uran alun runoissa näkyy Eino Leinon runojen vaikutus, ja myöhemmin hänen tuotantonsa sai vaikutteita [[Tulenkantajat|tulenkantajiltatulen­kantajilta]], joihin Onerva myös itse kuului.<ref name="HH" />

L. Onervan kirjailijanurakirjailija­ura sai alkunsa, kun hän vuonna 1899 lähetti [[Maila Talvio]]lle runojaan arvioitaviksi. Talvio ei kuitenkaan pitänyt itseään pätevänä tehtävään ja esitteli Onervan [[J. H. Erkko|J. H. Erkolle]], jotta tämä kommentoisi Onervan runoja. Erkko opasti nuorta runoilijaa, antoi hänelle kirjoittamista koskevia neuvoja ja yritti etsiä Onervalle kustantajaa. Hän myös antoi tulevalle kirjailijalle nimen L. Onerva. Onervalle ei löytynyt kustantajaa, mutta hän sai kuitenkin Erkon avustuksella runojaan julkaistuksi joulu­albumissa ''Nuori Suomi'' -nimisessä joulualbumissa.<ref>Nieminen 1982:, s. 26, 26–2727.</ref> L. Onervan esikoiskokoelmaesikois­kokoelma ''SekasointujaSeka­sointuja'' ilmestyi lokakuussaloka­kuussa 1904 [[Albert Gebhard]]in myötävaikutuksellamyötä­vaikutuksella. Kokoelman runot Onerva oli pääasiassapää­asiassa kirjoittanut vuosina 1900–1903. RunokokoelmaRuno­kokoelma sai hyvän vastaanotonvastaan­oton niin arvostelijoilta kuin lukijoiltakin. Nuoriin lukijoihin vetosi erityisesti ''SekasointujaSeka­sointuja''-kokoelman rohkeus ja epäsovinnaisuusepä­sovinnaisuus.<ref>Nieminen 1982:, s. 48–50.</ref>

Vuonna 1905 Onerva alkoi kirjoittaa novelleja, joista lopulta tuli romaanin osia. Romaanin nimeksi tuli ''[[Mirdja]]'' sen päähenkilönpää­henkilön mukaan.<ref>Nieminen 1982:, s. 57.</ref> Onerva oli kiinnostunut [[symbolismi]]sta ja [[dekadenssi]]sta, ja ne vaikuttavat Mirdjan taustalla. Romaanissa ilmenee dekadentti [[narsismi]]: Mirdja ihailee omaa kauneuttaan ja kaipaa lisäksi miestä ihailemaan itseään. Mirdja kohtaa ongelmia yrittäessään yhdistää itsenäisen naisen yksilöllisyyden ja rakkauden keskenään. Mirdja kokeilee useita erilaisiaeri­laisia naisen rooleja ja erilaisiaeri­laisia tapoja rakastaa. Hänen kokeilunsa ja suhteensa päättyvät kuitenkin onnettomasti.<ref>Suomen kirjallisuushistoriaRojola 1999:, s. 147, 147–148148.</ref> Mirdjasta on löydettävissä paljon aineksia myös Onervan omasta elämästä: Mirdja menee naimisiin Runarin ja Onerva Väinö Strengin kanssa, ja sekä Mirdja että Onerva huomaavat, ettei avioelämäavio­elämä vastaa heidän kuvitelmiaan. Mirdjassa esiintyy myös Rolf Tanne, jonka esikuvanaesi­kuvana on pidetty Eino Leinoa.<ref>Nieminen 1982:, s. 73, 81–8281, 82.</ref>

''Mirdja'' ilmestyi vuonna 1908, ja se herätti aikalaisissaaika­laisissa paljon paheksuntaa. Mirdjassa esiintyvä eroottisen vapauden kannatus ja perinteisten perhearvojenperhe­arvojen halveksiminen sai muun muassa naislähetystönnais­lähetystön nuhtelemaan kirjailijaa. Myönteisen vastaanotonvastaan­oton teos sai [[Älymystö|intellektuelleilta]] nuorilta, jotka pitivät sen yksilöllisyyteen pyrkivän naisen ajatusten ja mielialojenmieli­alojen kuvauksesta.<ref>Nieminen 1982:, s. 87, 87–8888.</ref> Onerva sai ''Mirdjasta'' vuonna 1908 [[Valtion kirjallisuuspalkinto|valtion kirjallisuuspalkinnon]], jonka arvo oli tuhat markkaa. Palkinto herätti vastustusta, ja ''[[Kotimaa]]''-lehdessä esitettiin naisten vastalause ''Mirdjalle'' ehdotetun palkinnon johdosta.<ref>Nieminen 1982:, s. 110.</ref>

Onerva ammensi omasta elämästään aineksia myös vuonna 1913 ilmestyneeseen ''Inari''-romaaniinsa. Inari on nainen, jonka rakkaus häilyy kahden miehen, taiteilija Porkan ja pianisti Alvian, välillä. Miesten esikuvinaesi­kuvina ovat Eino Leino ja Leevi MadetojaMadet­oja. Onerva myös myönsi, että Inarin rakkauselämärakkaus­elämä ja tämän kohtalo heijastavat hänen omaa elämäänsä.<ref name="Nieminen 1982:, s. 123" />

Onerva kirjoitti urallaan myös paljon lehtiin. Vuonna 1915 alkoi ilmestyä ''Sunnuntai''-lehti, jonka päätoimittajanapää­toimittajana Eino Leino toimi. Lehti pysyi hengissä kaksi vuotta, ja Onerva toimi sen toimitussihteerinätoimitus­sihteerinä. ToimitussihteerinToimitus­sihteerin tehtävien lisäksi Onerva kirjoitti aktiivisesti ''Sunnuntaihin''. Hän julkaisi lehdessä omia runojaan ''LiesilaulujaLiesi­lauluja''-kokoelmasta ja esimerkiksi ensimmäisen luvun romaanistaan ''Yksinäisiä''. Onerva laati ''Sunnuntaihin'' myös [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskritiikkiä]] ja suomensi lehteen joitakin kaunokirjallisiakauno­kirjallisia tekstejä. ''Sunnuntain'' lisäksi Onerva kirjoitti 1917 perustettuun oikeistososialidemokraattiseenoikeisto­sosiali­demokraattiseen lehteen ''[[Työn Valta (Helsinki)|Työn Valta]]'', johon hän kirjoitti teatteriarvostelujateatteri­arvosteluja.<ref>Nieminen 1982:, s. 179–184, 188–189188, 189.</ref> Ennen näihin lehtiin kirjoittamista Onerva oli ollut avustamassa myös kulttuuriliberaalisenkulttuuri­liberaalisen ''Päivä''-lehden (1907–1911) teossa.<ref>Suomen kirjallisuushistoriaRojola 1999:, s. 216.</ref> KirjallisuusarvostelujaKirjallisuus­arvosteluja Onerva kirjoitti myös ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomiin]]'' kahteen otteeseen 1910–1911 ja 1925–1926.<ref name="HH" />

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Särjetyt jumalat: Runoja'' (1910).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1910}}

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Kaukainen kevät'' (1914).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1914}}

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Liesilauluja'' (1916).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1916}}

* {{Kirjaviite | Nimeke = MurattiköynnösMuratti­köynnös | Selite = NäköispainosNäköis­painos 2004. Kirja kerrallaan | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ahjo | Vuosi = 1918 | Isbn = 952-5439-79-8}}

* ''LyhtylasienLyhty­lasien laulu'' (1919)

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Elämän muukalainen: Sikermä unikuvia'' (1921).| Julkaisupaikka = Helsinki: Kustannusosakeyhtiö| Julkaisija = Kustannus­osake­yhtiö Kirja | Vuosi = 1921}}

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Maan tomu-uurna: Runoja'' (1925).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1925}}

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Liekki: Runoja'' (1927).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1927}}

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Pursi: Kohtalovirsiä'' (1945).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1945}}

* ''IltaruskoIlta­rusko'' (1952)

* {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Toisillemme: L. Onerva – Eino Leino. Valikoima runoja | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1986 | Isbn = 951-1-08744-4}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Hannu (toim.) | Nimeke = Liekkisydän: Valitut runot |Sivu=| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2010 | Isbn = 978-951-31-5248-2}}

* ''MurtoviivojaMurto­viivoja'' (1909)

* ''Uponnut maailma ynnä muita satukuviasatu­kuvia unen ja toden mailta'' (1925)

* ''{{Kirjaviite | Nimeke = Ranskalaista laulurunouttalaulu­runoutta. Musset / Verlaine / Baudelaire'' (1912).| Julkaisupaikka = Helsinki: | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1912}}

* ''Runoilija ja ihminen I–II'' (1932; yksiosaisena 1979). (Eino Leino -elämäkertaelämä­kerta)

* {{Kirjaviite | Tekijä = Toim. Makkonen, Anna & Tuurna, Marja-Leena | Nimeke = YölaulujaYö­lauluja: L. Onervan ja Leevi MadetojanMadet­ojan kirjeitä 1910–1946 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi = 2006 | Isbn = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Kortelainen, Anna | Nimeke = Naisen tie: L. Onervan kapina | VuosiJulkaisupaikka = 2006Helsinki | IsbnJulkaisija = 951-1-20665-6Otava | JulkaisupaikkaVuosi = Helsinki2006 | JulkaisijaIsbn = Otava951-1-20665-6}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Hannu | Nimeke = Nalle ja Moppe – Eino Leinon ja L. Onervan elämä | VuosiJulkaisupaikka = 2003 Helsinki| JulkaisupaikkaJulkaisija = HelsinkiOtava | JulkaisijaVuosi = Otava2003 | Isbn = 951-1-18199-8}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Nieminen, Reetta | Nimeke = Elämän punainen päivä: L. Onerva 1882–1926 | Vuosi = 1982 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi = 1982 | Isbn = 9517172907}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Rojola, Lea (toim.) | Nimeke = Suomen kirjallisuushistoria 2 | VuosiJulkaisupaikka = 1999Helsinki | IsbnJulkaisija = 951-717-887-5Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | JulkaisupaikkaVuosi = Helsinki1999 | JulkaisijaIsbn = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura951-717-887-5}}

<ref name="HH">{{Verkkoviite | Nimeke = Historialliset humanistit. | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopistoyli­opisto | Arkisto = https://web.archive.org/web/20200216195358/http://www.helsinki.fi/historiallisethumanistit/Onerva_kult.html | Arkistoitu = 16.2.2020 | Viitattu = 12.9.2010}}</ref>

<ref name="375HRK">{{Verkkoviite | Osoite = https://375humanistia.helsinkiritarikunnat.fi/hiljaritarikunnat/palkitut/suomen-onervaleijonan-lehtinenpro-finlandia-mitalin-saajat-aakkosjarjestyksessa/ihminen |nimeke Nimeke ="Ihminen" –Suomen 375Leijonan HumanistiaPro Finlandia -mitalin saajat aakkos­järjestyksessä | JulkaisuSelite = 375Madet­oja, humanistiaHilja Onerva 6.12.1967 | ViitattuAjankohta = 109.10.2020 | Julkaisija = Ritari­kunnat | Viitattu = 31.10.2021}}</ref>

* {{Kirjaviite | Tekijä = Makkonen, Anna –& Tuurna, Marja-Leena (toim): ''| Nimeke = Yölauluja'' (SKS).: (L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910–1946.)1910-1946 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, | Vuosi = 2006 | Isbn = 951746794X}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Hannu: ''| Nimeke = Uponnut pursi'' (2004).: kuvitelma | Selite = (Sepitteellinen Onerva-monologi.)mono­logi | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2004 | Isbn = 951119206X}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Hannu: ''| Nimeke = Onnen maa : L. Onervan elämä ja runot'' (| Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Minerva | Vuosi = 2007). | Isbn = 9789524920353}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Mäkelä, Hannu –& Arell, Berndt | Nimeke = L. Onerva : ''Valvottuvalvottu yö'' (2004).: (Runoilijanrunoilijan maalauksia pimeydestä valoon.) | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Minerva | Vuosi = 2004 | Isbn = 9525478521}}

* {{Kansallisbiografia | id = 4599 | tekijä = Sainio, Venla | nimi = Onerva, L. (1882–1972) |tekijä = Sainio, Venla | ajankohta = 6.9.2001 | osa = 7 | sivu =360–361 360, 361}}

* {{Elokuvaviite | Ohjaaja = [[Jaakko Pakkasvirta]] | Nimi = [[Runoilija ja muusa]] | Vuosi = 1978}} Pääosissa [[Esko Salminen]] (Eino Leino) ja [[Elina Salo]] (L. Onerva). (Kertomus Eino Leinon elämästä ja hänen naisistaan.)