Ero sivun ”Urho Kekkonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 86.115.240.229 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Risukarhi tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 151:
 
Kekkonen palasi lopullisesti vallan sisärenkaaseen, kun hän pääsi [[Juho Kusti Paasikivi|Paasikiven]] hallituksen oikeusministeriksi marraskuussa 1944 ja samalla [[Liittoutuneiden valvontakomissio|valvontakomission]] vaatimat [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysoikeudenkäynnit]] tulivat hänen hoidettavikseen. Kun Paasikivi [[Suomen presidentinvaali 1946|valittiin presidentiksi 1946]], Maalaisliitto esitti Kekkosta pääministeriksi, mutta [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL:n]] vastustus esti aikeen. Kekkonen nimitettiin kuitenkin [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] johtokuntaan ja myöhemmin [[eduskunnan puhemies|eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi]]<ref name="presidentti159"/><ref name="mmm51_168"/> 2. huhtikuuta.<ref name="edustajamatrikkeli" />
 
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin vuoksi Kekkonen joutui Paasikiven sijaiskärsijäksi. Valvontakomissio uskoi oikeudenkäynnin Suomen sodanaikaisia johtavia poliitikkoja vastaan osoittavan suomalaisille ja ulkomaailmalle, että Suomen sotavuosien politiikka oli ollut väärää, suorastaan rikollista, ja aiheuttanut suomalaisille paljon vahinkoa. Käytännössä oikeudenkäynnistä muodostui kuitenkin syytettyjen rohkeiden puolustuspuheenvuorojen vuoksi neuvostovastainen näytelmä. [[Väinö Tanner]]in joutuminen syytetyksi, mikä tapahtui valvontakomission puheenjohtajan [[Andrei Ždanov]]in nimenomaisesta vaatimuksesta, aiheutti sosialidemokraattien piirissä syvää katkeruutta Kekkosta kohtaan, ja se lietsoi Kekkos-kaunaa, jota Kekkosen kääntymys ”ryssän” vihaajasta Neuvostoliiton ystäväksi oli levittänyt poliittisiin piireihin.<ref>Max Jakobson: ''Tilinpäätös'', s. 188. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18856-9.</ref>
 
Kekkonen suhtautui ensin kommunisteihin epäluuloisesti, mutta hänen suhtautumisensa muuttui ilmeisesti sen jälkeen, kun kesällä 1948 muodostettiin [[Karl-August Fagerholm|K.-A. Fagerholm]]in [[Fagerholmin I hallitus|sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus]] ja sekä Maalaisliitto että SKDL jäivät oppositioon.<ref name="presidentti160">Haataja & Friman 2001, s. 160.</ref>